Suomalaisen joulun aikaa Venäjällä

Jatkan tässä varmaan siitä, mihin jäin edellisessä postauksessa kymmenen päivää sitten eli lupasin raportoida tänne pipareiden onnistumisesta. Tosin olin niin ylpeä, että piti jo silloin heti Facebookiin siitä kertoa :D Hyvin siis onnistui! Siirappia en löytänyt kaupoista (tai siis kyllä näillä on siirappia, mutta se on ihan semmosta juoksevaa ja jollain maustettua), joten päätin sitten host äidin kanssa itse yrittää tehdä. Jonkinlaista siitä sitten tulikin ja sain taikinan tehtyä. Siinä sitten menikin edellisviikonloppu (21.-22.12) ja maanantaina vielä koulun jälkeen koristelin piparit ja kokosin tekemäni piparitalon. Pipareista tulikin ihan kotoisen makuisia, joka johtui varmaan Suomesta tulleesta valmiista piparimaustepussista. Kiitos äiti (ja mummi yrityksestä)!

Löysin jopa tuollaisia muotteja täältä, niin tuli kuin Suomessa.

Pikkuvelikin auttoi painelemaan muoteilla.

Onnistui sentään kaasu-uunissakin leipominen, vaikka se onkin hankalampaa. Varsinkin isot talot osat levisivät ihan muodottomiksi, joten niitä piti heti äkkiä leikellä uunista tultua.

Tein siis pipareita AFS:n joulujuhlaan, jota vietimme illalla 24.12 Korenovskissa. Kotiin halusin tehdä piparitalon ja host perhe ihmettelikin mikä se sellanen on. Tosin unohdin ostaa koristeita, joten ostin vaan lähikaupasta kaikki hedelmäkarkit mitä siellä oli :D

<3

Plus tein sinne myös semmosen maustekakun. Ostin ton paidan Suomesta ennen lähtöä ja se onkin mun lempipaita täällä kotona. Pikkuveli innostu kuvaamaan mua, ni siks minäkin olen kuvissa :D

Muuten joulunaika täällä oli vielä ihan tavallista arkea ja koulussakin olin suomalaisen aatonaaton ja jouluaaton. Keskiviikkonakin olisi tietysti koulua ollut, mutta tuosta Korenovskin juhlasta väsyneenä ja pettyneenä minähän päätin etten kouluun mene.  Maanantai ja tiistai siis meni tosi hyvin koulussa ja illalla kotona tehdessä pipareita ja esitelmää suomalaisesta joulusta. Koulussa kerroin, että Suomessa joulu on 24.12 ja mua onniteltiin koulussa ja muutamat ihanaiset antoivat mulle jopa pieniä joululahjoja<3

Vasemmanpuolisen antoi opettaja, jonka venäjän tunneilla käyn 4. luokan kanssa ja oikeanpuolisen mun host perhe mulle joululahjaksi. Oon ihan otettu<3

Suomalaisesta aattoillasta eli ohjelmasta Korevoskissa en sen sijaan tykännyt. Olisi se varmaan ollut ihan mukavaa, mutta kun siellä oli enimmäkseen esityksiä, joita koulu siellä oli meille valmistellut ja huonon äänentoiston takia ei siitä saanut mitään selvää. Aloin vaan ajattelemaan suomalaista joulua ja sehän ei ainakaan mieltä piristänyt. Illalla kuitenkin oli ihan mukavaa siellä, kun oli rennompaa. Ehkä mulla oli liian korkeat tai väärät odotukset, kun kuitenkin sinne oli tulossa ruokaa ja vaihtarikavereita.

Piti tehä esitys siitä, miten omassa maassa vietetään joulua. Olen ylpeä omastani, sillä näin sen eteen paljon vaivaa. Opin kyllä itsekin jotain uutta suomalaisista perinteistä. Monelle oli yllätys, että joulua vietetään Suomessa 24.pvä eli aattona joulupäivän sijaan. Pidin siis esitelmän venäjäksi ja huomatkaa hieno tonttulakki!

Дед Мороз и снегурочка (pakkasukko ja lumityttö?) tulivat myös käymään, niin kuin joulupukki esiintyy ennen joulua Suomessa. Oikeastaan tuo voidaan kääntää suomeksi niin kuin joulupukki, mutta meillä on oma sana/sananmukainen käännös venäläiselle joulupukille eli pakkasukolle..

Joulukuusi kuuluu uuteen vuoteen.

Vasemmalta maat: USA, Italia, Thaimaa, Japani, Venäjä x 2, Suomi (minä), Venäjä

25.12 eli suomalaisen joulupäivän vietin oikeastaan Suomessa suomalaisen perheen kanssa hengaillen niin paljon kuin pystyin pätkivän Skype-yhteyden kautta. Mulla on nyt täällä venäjällä toinen perhe ja vapaaehtoisen perheestäkin on tullut mulle melkein kuin yksi perhe lisää, kun olen siellä hengaillut. Siellä asuva japanilainen vaihtari sanoikin, että oon sille ku sisko. Voisin siis sanoa, että mun perhe on kasvanut kansainväliseksi. Tämä ei kylläkään vähennä mun Suomi-perheen arvoa. Pikemminkin täällä ollessani sen arvo on vaan kasvanut ja oon tajunnut kuinka tärkeä se on mulle. Suomessa ollessani se kun on ollut niin itsestäänselvyys!

Nam nam, borchia, lettuja, teetä ja maustekakun jäänteet!

Host perheen tuttavat oli kylässä ja niillä ihana pikkunen poikavauva! Ikävä mun lastenhoitotyötä, vaikka kyllä tasan tiedän miten ne lapset osaa huutaakin. Host perhe vitsaili, että lähetetään tää kuva Suomeen, että mites täällä Venäjällä :D

Viime perjantaina olin baletissa katsomassa Pähkinänsärkijän. Jos tykkäsin oopperasta, niin tästä tykkäsin kyllä vielä enemmän! Musiikki oli kaunista ja sitä balettia olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan tahansa (jos paikat eivät olisi puutuneet siellä istuessa).  Sieltä menin siis taas yöksi vapaaehtoisen luo ja lauantaina venäjän tunnille. Siitä alkoikin sitten mun loma! Eilen oltiin sitten pelaamassa jalkapalloa läheisellä jalkapallokentällä. Olihan siellä kylmä, mutta Suomessa on voi olla tollanen keli joskus syksyllä.
Nyt täällä vaan rennosti Uutta Vuotta odotellessa ja illalla, toinen päivä tammikuuta, lähdenkin AFS:n talvileirille Voronezhiin (lausutaan enemmänkin Varonezh,koska paino toisella tavulla ;) )! Kirjoittelen myöhemmin lisää vuodenvaihteesta ja sitten leirin jälkeen leiristä. Sinne leirille kestääkin junamatka semmoset 16,5 tuntia, mikä on venäläisille aika vähän - ei edes vuorokautta! Täällä kun on pitkät etäisyydet.

П. Чайковский (Tsaikovski)
Щелкунчик  (pähkinänsärkijä)

Rakkaudella
Nella

Suomimakuja

Niin paljon on taas tapahtunut ja voisin tänne kirjoitella varmaan vaikka kuinka paljon erilaisista tapahtumista ja tunteista, joten katsotaan nyt millainen (kuinka pitkä) tästä postauksesta tulee :) Monena päivänä olisin voinut kirjoittaa hehkutuspostauksen, mutta ei vain ole ollut oikein aikaa. En tiedä jos juuri siksi olenkin ollut niin onnellinen. Kuume meni siis nopeasti ohi ja pääsin sinne opperaankin.
          Kaiken kaikkiaan täällä menee tosi hyvin. Jos näin karkeasti puhutaan, niin kyllä mulla täällä on aluksi ollut tosi vaikeeta. Nyt alkaa kuitenkin jo välillä olla tosi vaikeaa muistaa, miksi mulla on ollu niin vaikeeta! Mutta jos aluksi oli vaikeeta, niin nyt nautin senkin edestä. Toisilla vaihtareilla taas tuntuu olevan alku helpompaa ja nyt joulunaikana vaikeampaa. Vaikka siis kuitenkin mulla on koko ajan ollut täällä mahtavia hetkiä, niin suhteessa huonoja hetkiä on ollut paljon.

En kyllä kadu mitään, varsinkaan tänne lähtöä, niin kuin sanoin meidän Suomen lukiolaisille. Vaikeista hetkistä olen selvinnyt ylpeänä ja entistä vahvempana. Mitä kaikkea olen jo oppinutkaan! Meillä oli siis viime maanantaina lyhyt Skype-yhteys mun Suomen lukioon ja mun piti sitten sanoa muutama sananen. Se oli todella vaikeaa, koska asiat ovat niin monimutkaisia, että miten voi sanoa ne lyhyesti. Kuitenkin suoriuduin siitä (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvin :D Tosin sitten mun ihana, suomalainen ryhmänohjaaja kysyi, että mikä on venäläisten oudoin tapa. Siinä tuli sitten 'black out', eikä mitään tullut mieleen. Olen huomannut, että mulla usein käy niin.. Olisin voinut siihen montakin asiaa heittää, mutta tietysti kaikki tulee vasta jälkikäteen mieleen, siksi kirjoitan tänne muutaman:
          -venäläiset syö aina pelkällä haarukalla
          -varsinkaan talvella kylmää vettä ei saa juoda, koska sitten tulee kurkku kipeäksi (tosin mun host äiti on jo tottunut siihen, että mä juon aina kaikkea kylmää, vaikka aluksi kyllä kauhistelikin sitä)
          -kotoa lähdettäessä laitetaan aina paremmat vaatteet päälle, kun taas aina kotiin saavuttua vaihdetaan rennommat kotivaatteet

Mun suomalaisen ryhmänohjaaja laittoi jälkikäteen mulle vielä kuvan Skype-hetkestä. Olin näköjään ollut ihan jossain isolla ruudulla :D Itse en nähnyt mitään ja tuntui hieman tyhmältä puhua yksin tietokoneen vieressä, vaikka äänen sieltä kuulinkin.

Viime perjantaina olin siis oopperassa! Ooppera oli Пиковая дама (Pikovaja dama) suom. Patarouva, joka on Pushkinin samannimiseen novelliin perustuva ja Tsaikovskin säveltämä (tai niitä sen sävellyksiä). Täytyy myöntää, että en ole mikään oopperan ystävä koskaan ollut, mutta tästä kyllä tykkäsin :) Ensin tietysti ihastelin kaikkea siellä, mutta sitten alkoi olla kieltämättä tulla hiukan tylsää, kun siitä oli niin vaikea saada mitään selvää (vaikka olenki Suomessa sen novellin lukenutkin). Sitten tauoilla mun lempivapaaehtoinen (jonka perheen kanssa olin oopperassa) selosti mulle venäjäksi mitä siinä tapahtuu ja pääsin juoneen mukaan. Viimeisessä, kolmesta osasta, olin jo ihan mukana ja ihan jännitin mitä tapahtuu. Oli siis tosi mielenkiintoista ja hienoa.

Tämä japanilaisvaihtari asuu siis tuon vapaaehtoisen luona. Tää on vaan aina niin random, että aina sen kanssa sattuu ja tapahtuu ja varmasti saa nauraa :D

Mun lempivapaaehtoinen ja sen mies

Teatterisali ei ollut mikään älyttömän iso, mutta sehän oli vaan hyvä niin näki paremmin

Siellähän ei saanut kuvata, mutta pakko oli ottaa pari kuvaa salista :) Näytöstä en sitten kyllä uskaltanut kuvata, vaikka mieli olisi tehnyt :D

Viikonloppuna toimin tavallaan venäläisenä vapaaehtoisena kilpailussa, joka on tarkoitettu venäläisille nuorille. Siinä siis pääpalkintona täysstipendi vuosivaihtoon. Ensimmäisellä kierroksella oli ollut tehtävänä kirjoittaa essee (joku AFS:n liittyvä, en muista mikä) ja viime lauantaina oli siis toinen kierros, johon oli valittu 13 parasta esseenkirjoittajaa. Mä leikin muiden vapaaehtoisten kanssa jotain kulttuuri- ja psykologisia leikkejä ja toiset vapaaehtoiset pitivät yksilöhaastatteluja. Mun tosin piti itekin keskittyä niihin leikkeihin kunnolla, että ymmärsin itse mitä pitää tehdä, joten välillä tarkkailu jäi väkisinkin vähemmälle.. Tykkäsin kuitenkin tuosta päivästä tosi paljon.
          Sunnuntai meillä oli sitten vaihtareiden venäjän tunti, joka on yleensä lauantaina. Sen jälkeen olin kaupungissa yötä ja maanantaiaamulla aikaisin mentiin johonkin venäläisten englannin opettajien konferenssiin. Yksi vapaaehtoinen halusi siis minut ja pari muuta vaihtaria sinne avuksi kertomaan AFS:stä ja muutenkin yleisesti vaihdoista. Silloin tällöin aina olen mukana tällaisissa, koska tietysti AFS:n täällä pitää jatkuvasti etsiä uusia isäntäperheitä, vapaaehtoisia, kouluja, tulevia vaihto-oppilaita jne. sekä on tärkeää antaa tietoa ja mainostaa järjestöä.
          AFS toimii omasta mielestäni ainakin täällä Krasnodarissa tosi hyvin ja aktiivisesti. Tykkään kaikista vapaaehtoisista, vaikka mulla onkin yksi ihan lemppari. Sille aina alusta asti soitttelin, jos oli ongelmia tai vaikeeta ja oon siellä perheen luona ollu yötäkin muutaman kerran. Se vapaaehtoinen on vaan niin ihana, lämminsydäminen ja tahtoo kaikille hyvää!

Olin niin onnellinen, koska sain AFS Venäjä t-paidan!! Kaiken lisäks ne lahjoitti sen mulle, koska oon kuulemma niin aktiivinen vaihtari/vapaaehtoinen! Halusin tuommosen jo alusta lähtien, ku Suomen AFS ei antanu meille Suomi-vaihtareille mitään.. Tästä aioin kyllä antaa palautetta, kun tulen takaisin Suomeen ;)

Sitten olen ollut shoppailemassa, kun on ollut kaikennäköistä pakollista ostettavaa kuten farkut ja sisäkengät kouluun. Eilen sitten tein suomalaisen mummin reseptillä piimäkakkua/maustekakkua. Siinä kaikkia jouluisia mausteita (neilikka, inkivääri, kaneli) ja tuli jo hiukan joulun tuoksu. Onnistui tosi hyvin ja perhe kehui ihan maasta taivaisiin :D Tuli siitä kyllä erilaista kuin Suomessa, mutta hyvää kuitenkin. (Mummi: host veli ja minä yritettiin niitä kokonaisia neilikoita jauheeksi täältä löytyneellä puisella huhmareella. Ei siitä nyt ihan tasaista tullut, mutta sen verran jauheeksi meni, ettei haitannut! Pomeranssin sijaan raastoin joukkoon hiukan appelsiinin kuorta.)

Ei ollut sellaista hienoa vuokaa täällä, mutta menihän se noinkin.

Perhe halusi heti syödä, joten pitihän se sitten heti leikata. Kauniimpia paloja olisi saanut, jos olisi hetken odottanut. Eipä sillä kuitenkaan paljoa väliä ollut, kun ei ne palat tuossa lautasella kauaa pysynyt. Ihan kuin kotona Suomessa :D Pari palaa jäi, jotka host isä vei aamulla töihin.

Olen myös metsästänyt aineita pipareita varten, joita kovin haluaisin tehdä. Onneksi Suomesta lähetetty paketti pääsi perille ja siellä myös piparkakkumauste! Tuo meidän normisiirappi vain tuottaa vielä vaikeuksia, mutta toivon, että jotain sellaista vielä löytäisin.
          Mulle tulleessa paketissa oli siis mun venäjän perheelle pieni joululahja, mulle jokin (jota tosin en halua avata vielä, täytyy olla jotain odotettavaa! Tosin paketti on niin vaurioitunut, että olen melko varma, että siellä on kirja :D ) Lisäksi paketissa äiti oli laittanut mulle Jenkki-purkkaa ja hedelmäkarkkeja! Ah, mulla menee varmaan leuat, kun jauhan tätä suomalaista purkkaa kuin viimeistä päivää..

Ensi viikonloppuna siis mulla olisi suunnitelmissa ainesten etsintää ja pipareiden leivontaa! (Tosin mun hienot suunnitelmat ei melkeen koskaan täällä toteudu, mikä on välillä raivostuttavaa......... Kyllä siihen vähän olen jo oppinut varautumaankin: pessimisti ei meinaan pety ;) On se vaikeaa, mutta yritän ottaa aina suunnitelmien muuttumisen positiivisena yllätyksenä ja henkisenä haasteena)
          Pitäisi kyllä joka tapauksessa pian saada pipareita leivottua, kun jouluaattona mennään Korenovskiin, jossa on AFS:n tapahtuma vaihtareille. Muutenhan täällä jouluaatto on vielä ihan normi koulupäivä. Näistä uuden vuoden menoista en vielä oikein muuten mitään tiedä, kun eivät venäläiset itsekään vielä tiedä. Koulu kuitenkin ilmeisesti loppuu ensi viikon lauantaina eli viikko vielä koulua täällä.
          Yritän kyllä nauttia, kun kerrankin ei ole mitään suuria kokeita tai muuta vaan saa ottaa sen suhteen rennommin. Muutenkin nautin tosi monista asioista täällä, mitkä mulla on ollu koko ajan, mutta en oo vaan tajunnu nauttia. Tää vuosi opettaa ainakin hetkessä elämistä ja niistä hetkistä nauttimistä. Suomessa osaan varmasti nauttia taas eri tavalla niistä tutuista, usein itsestäänselvistäkin asioista. Täällä taas välillä havahdun ajattelemaan esim. "Mä oon täällä Venäjällä, venäläisessä koulussa tunnilla muiden venäläisten kanssa ja tajuan, mitä täällä tapahtuu. Hiukaks siistii!" :D

teatteriliput

Tänne tosin on satanut vaan muutaman kerran lunta  ja yksi päivä oli niin lämmin! Jos en olisi tiennyt, että on talvi, olisin sanonut, että on kevät tai kesä :D Lunta siis ei ole lainkaan maassa edes ollut muutamaa hassua päivää lukuunottamatta.

Rakastan mun kiharoita! En voi uskoo et noi on mun hiukset :D Varsinkin kostealla ilmalla ne kihartuu ihanasti <3

Rakkaudella
Nella

P.s Kiitos jonku hienon Google+ palvelun, saan nyt kännykästä tänne kuvia! Kun se jotenkin automaattisesti varmuuskopioi mun kännykkäkuvat tänne nettiin.. Mikä on kyl tavallaa tosi kiva, mut hiukan pelottavaa, että mistä mun kuvia mahtaa löytyä kohta... Mutta noi Googlen automaattiset kuvaparannukset on kyl hauskoja (kuten tuo lumisade tuolla)

2 perhettä = tuplasti onnea

Tänään päätin taas saada aikaiseksi kirjoittaa tänne. En siis mennyt kouluun tänään, kun eilen illalla oli vähän kuumetta. Eilen oli 7 astetta pakkasta ja oli niin kylmä! En tiedä johtuiko se erilaisesta ilmankosteudesta vai tuulesta vai nousevasta kuumeesta vaiko kenties siitä, että mulla on housujen sijaan paksut sukkahousut ja niiden päällä vielä legginssit. Kuitenkin oli niin kylmä, etten voinut uskoa, että oli vain tuo -7 astetta. Nytkin täällä sataa vähän lunta. Tämä pakkasilma vaan tuntuu jotenkin niin erilaiselta täällä.

Monissa paikoissa (tosin ei kyllä kotona) on kaikenlaisia "uuden vuoden" koristeita, jotka kyllä vastaa aika paljon meidän joulukoristeita ja siksi erehdyinkin ensin luulemaan niitä joulukoristeiksi.

Reilu viikko tässä taas vierähtänyt ja mietinkin mitä on taas tullut puuhailtua. Enimmäkseen olen kai hengaillut kotona, koska ulkona on niin kylmä :p Yksikin aamu oli kylmä, kova tuuli ja aivan jäätävä kaatosade, eikä kukaan mennyt kouluun - vain host isä lähti aamulla töihin. Tykkään kyllä olla täällä kotonakin. Mulla on niin ihana perhe ja varsinkin mun 7-vuotias pikkuveli on ihan paras. Oon askarrellu sen kanssa paperilumihiutaleita, lukenu yhdessä sen lukuläksyjä (ensin se ja mä kuuntelin, sitten minä ja se kuunteli), pelannu shakkia ja pyöräilly host isoäidin ja isoisän luo maitoa hakemaan.
          Mietin täällä, että kuinka onnellinen mä olenkaan. Mulla on kaksi perhettä eli jopa neljä isoäitiä :D Tietysti mun suomalaiset sukulaiset on ihan erilaisia ja suhde niihin erilainen, mutta mun perhe tai oikeastaan suku täällä on kanssa tosi tärkeä. Lisäksi paljon muita ihmisiä kuten vapaaehtoisia ja kavereita.. Mulla on niin paljon ihania ihmisiä mun ympärilläni, niin siellä Suomessa kuin täällä. Se, että mulla on toinen perhe täällä, ei vähennä mun Suomen perheen arvoa tai merkitystä. Pikemminkin tuntuu, että suhde on jopa vahvistunut tän mun vuoden aikana. Kyllä se ainakin mulle on ne ihmiset, jotka merkitsee, olin sitten missä vaan.

Kuva on aika sumea, koska kukaan ei oikeen koskaan osaa käyttää tätä mun järjestelmäkameraa :/

Nyt joulukuussa on paljon tekemistä täällä ja toivonkin, että tervehtyisin pikaisesti ja pääsisin huomiseen ooppeeraan! Viime viikonloppuna siis amerikkalainen vaihto-oppilas tuli tänne kylään. Vaikka venäjä sujuukin jo, niin kyllä (ainakin toistaiseksi ;) ) enkku on mulla vielä paljon vahvempi ja puhuttiinkin paljon. Kyllä se toinen, samassa tilanteessa oleva vaihtari, ymmärtää näitä usein hyvin ristiriitaisia tunteita paremmin kuin kukaan muu, vaikka tietysti kaikkien kokemukset ovat ainutlaatuisia. Lisäksi tuntuu vähän lomalta, kun puhuu englantia. Ei tarvitse miettiä kaikkea niin paljon ja pystyy kertomaan asioista paljon monipuolisemmin ja helpommin.
          Lauantaina, kun amerikkalainen saapui, oli aivan kamala kaatosade. Onneksi kuitenkin sunnuntaina oli parempi ilma ja hengailtiin sitten kaupungissa. Sunnuntai-iltapäivällä mentiin sitten juna-asemalle ja luulin, että sillä on jo lippu ja pitää vain löytää oikea juna. Eihän sillä kuitenkaan mitään lippua ollut ja siitä sitten miettimään mistäköhän sellaisen saisi ostettua, kun kummallakaan ei ollut siitä mitään hajua. Pienten sekoilujen jälkeen, kysyttiin apua ja siellä oli monta aivan ihanaa venäläistä, joten saatiin sitten lopulta ostettua lippu ja löydettyä vielä oikea juna (vaikka ei tuo asemakaan nyt niin iso ollut, mutta silti!). Myyjätkin olivat kärsivällisiä ja jaksoivat toistaa, kun en heti kaikkea ymmärtänyt. Amerikkalainen ei siis juurikaan opiskellut venäjää ennen tätä vuotta eli mä sitä sitten enemmän hoitelin, kun kielitaito on kuitenkin vahvempi. Sen jälkeen tuli kyllä niin ylpeä fiilis, kun hyvästelin tän toisen vaihtarin. Pystyn jo tuollaisiakin asioita noin vain hoitamaan venäjäksi!

Krasnodar 1 eli toinen Krasnodarin rautatieasemista.

Tänään oli ainakin suunnitelmissa ottaa testiyhteys mun Suomen kouluun Skypen kautta. Maanantaina olisi tarkoitus sanoa muutama sananen mun lukion opiskelijoille, kun niillä on kansainvälisyyspäivä. Hiukan kyllä jänskättää miten tuo tulee menemään. Jotenkin tätä kaikkea on niin vaikea kuvata muutamalla sanalla varsinkin sellaisille, jotka eivät ole tällaista kokenut. Samaan aikaan niin monenlaisia tunteita ja tunteet myös vaihtelevat todella paljon.
          Vaikka viime aikoina on mennyt todella hyvin, täytyy sanoa, että joskus pienet ongelmat kasaantuvat ja tapahtuu kunnon romahdus. Näin kävi taas kerran pitkästä aikaa. Eikun vaan itkupuhelua Skypen kautta Suomen äidille ja kohta kaikki taas hyvin :) Ehkä olin ollut niin onnellinen niin pitkään, että tarvittiin vähän tasapainoa välillä :D
          Eli ei täällä ole pelkkää hyvää tai pelkkää huonoa jatkuvasti. Mutta jos surun tunteet ovat voimakkaita, niin ovat myös ilon ja onnellisuuden tunteetkin. On kuitenkin helppo kertoa tänne vain hyvistä asioita, joita onkin täällä paljon. Kaikki tunteet ovat kuitenkin osa tätä vuotta ja olen kiitollinen kaikista kokemuksista täällä.
          Tajusin, että pohjimmiltani olen aika ujo ja varsinkin aluksi kaikki vaati kauheasti ponnistelua. Ehkä se on myös vähän tällainen suomalainen luonne(?) Nyt jo täälläkin rohkeuteni on kasvanut aivan valtavasti ja esiintymäänkin joutuu aina vähän väliä.

Lopuksi vielä kuva rahkaletuista eli 'syrnikeistä'.

Rakkaudella
Nella

Lunta tulvillaan on raikas talvisää...

.. no ei nyt ihan, mutta tänään satoi tänne ensilumi (tai mitä räntää ja rakeita sieltä välillä tuli). Pitäisi varmaan iloita siitä, mutta jotenkin siitä tuli vaan masentuneempi olo, kun tiedän, ettei tänne tule paljoa lunta. Kyllä sitä nyt hiukan maahan jäi, mutta luultavasti sulaa pian pois. Onhan se nyt kuitenkin parempi kuin vesisade, jota täällä on myös ollut viime päivinä. Tykkään kyllä enemmän Suomen talvesta! Täällä se tulee todennäköisesti olemaan tällaista: karu maa ja puut, melko kylmä (tänään hui: yksi aste pakkasta!), vesisadetta ja ehkä hieman lunta. Eikä siitä lumesta edes ole paljoa iloa, kun ei pääse hiihtämään tai pulkkailemaan tai muuten vain tekemään kaikkia lumitouhuja :p

Toinen vaihtari meidän koulusta, Heidi (http://heidimns.blogspot.fi/), kirjoitteli omaan blogiinsa joulumasennuksesta, kun ei ole tänä vuonna viettämässä sitä perinteiden joulua Suomessa. Itselläkin välillä aika samanlaisia ajatuksia, kun ei voi odottaa sitä joulua, joka joka vuosi on tullut. Kai se on kaipausta siitä, että haluisi välillä niitä tuttuja asioita ja minulle ainakin sitä, että tietää tasan tarkkaan mitä on tulossa. Täällä kun en yhtään tiedä mitä odottaa tulevalta vuodenvaihteelta.

Olin siis kerran siellä toisella koululla (nro. 49). Autoin kahden vitosluokan ja yhden kakkosluokan englannin tunneilla opettajia. Siellä lapset olivat kauhean kiinnostuneita ja yksi tyttö kysyi silmät pyöreinä, että olenko minä ihan oikeasti Suomesta :D Kakkosluokan tunnilla mietin, että mikseivät venäläiset osaa englantia, kun he jos toisella luokka-asteella yrittivät oppia esimerkiksi perusfraaseja. Vitosluokalla sitten en enää ihmetellyt, ku he siellä miettivät aivan samoja fraaseja kuin kakkosluokkalaiset (What is your name? How old are you? Where are you from? jne. ). Ehkä näillä ei sitten ole motivaatiota opiskella sitä oikeasti tai jotain..
          Kuten sanoin, oppilaat siellä koulussa olivat yleisesti ottaen todella kiinnostuneita minusta. Vitosluokkalaiset halusivat ottaa kuvia mun kanssa ja muutama tyttö tuli sanomaan mulle "You are really pretty." Awws <3 Sanoin myös, että haluaisin käydä siellä kymmenen ja yhdentoista luokan tunneilla, jotta voisin tutustua niihinkin. Ilmeisesti menen nyt sitten perjantaina sinne uudestaan.

Yleisesti ottaen mun mulla on kaikkea tosi kivaa luvassa täällä! Toivottavasti ensi viikonloppuna amerikkalainen vaihtari pääsee tulemaan Krasnodariin ja omat host vanhempani lupasivat, että hän saa tulla tänne yöksi :)
          Yksi vapaaehtoinen kysyi jokin aika sitten, haluaisinko lähteä oopperaan tai/ja balettiin heidän perheensä kanssa. Totta kai heti halusin, vaikka en koskaan mikään suuri kulttuurinystävä olekaan ollut. Täytyyhän sitä kaikkea kokeilla!
          Toinen vapaaehtoinen taas kysyi minua ja muutamaa muuta tuomaroimaan AFS:n kilpailua. AFS:llä täällä on siis kilpailu venäläisille, jossa pääpalkintona on täysin kustannettu vaihtovuosi ja sen jälkeen jotain osastipendejä. Ensimmäisellä kierroksella heidän piti kirjoittaa essee ja toinen kierros järjestetään täällä Krasnodarissa, jota minäkin ilmeisesti pääsen siis arvioimaan. Tulee kyllä varmasti olemaan vaikeaa, kun tietää, että kaikki osanottajat varmasti haluaisivat lähteä vaihtoon!
          Sitten onkin jo vuorossa venäläinen Uusi Vuosi, jota juhlitaan vuodenvaihteessa. Sen jälkeen lähden AFS:n talvileirille Voronezhiin! Nyt pitää vain jaksaa odottaa täällä kaikkea ja yrittää nauttia jo siitä mitä on (jotenkin tuo jälkimmäinen on mulle jatkuvasti kamalan vaikeaa).

Täälläkin joka aamu pitää nousta sängystä, vaikka ei yhtään huvittaisi! Tsemppiä sinne kaikkialle - oli sitten kylmä tai kuuma :)

Rakkaudella
Nella

Elämä on

Tänne ei mitään erikoista ihmeempää :) Nyt taas tosi hyvällä mielellä, vaikka muutama päivä meni hiukan apeammalla mielellä. Sitten lueskelin juttuja netistä suomeksi, kuuntelin suomalaista musiikkia ja juttelin perheen sekä parhaimpien kavereiden kanssa. Tajusin, että mulla on hyvä elämä Suomessa, mutta en mä vielä sinne haluaisi takaisin tulla. Kyllä se kaikki siellä mua odottaa kun tulen takasin. Saan hengata kavereiden kanssa, viettää aikaa Suomen perheen ja sukulaisten kesken, tehdä tarpeekseni koulujuttuja ja osallistua harrastuksiini niin aktiivisesti kuin haluan! Kyllähän minä sen olen koko ajan tiennyt, mutta sen vasta jotenkin todella vasta tajusin.

Vanhemman pikkuveljen synttärit

Muutenkin tämä vuosi on jotain sanoin kuvailematonta. Täällä oppii, tuntee ja tajuaa asioita, joita ei voi selittää muille, vaikka haluaisi. Ne, todella ymmärtääkseen, täytyy kokea itse. Minäkin luin paljon vaihto-vuodesta ennen lähtöäni, mutta vaikka kuinka valmistautuu, ei sitä silti ymmärrä ennen kuin on itse siinä tilanteessa. Lauantaina italialainen kolmen kuukauden -vaihtari lähtee takaisin Italiaan :o Se oli mun kanssa samassa koulussa, mutta ei juurikaan nähty yleensä koulupäivien aikana eikä muutenkaan olla kauhean läheisiä. Tuli vaan itelle sellanen olo, että onneksi mun en vielä tarvitse palata takaisin! Täällä on vielä niin paljon kaikkea mitä haluan tietää ja oppia.

Tietysti kun täälläkin on tätä arkea, niin ei se aina mitään todella hauskaa ole. Aamuisin täytyy herätä kouluun niin kuin Suomessakin ja vieläpä kävellä kouluun. Siksi on hauskaa, kun tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa tai arki itsessään on mielenkiintoisempaa kuin yleensä. Tänään olin yhdellä toisella koululla (n. 49) venäjän tunnilla. Kukaan muu vaihtari ei tunnille sitten ilmaantunut, joten sain ihan yksityisopetusta :D Tämä meidän venäjän opettaja on muutenkin ammatiltaan opettaja kyseisessä koulussa (kaikki meidän venäjän opettajamme työnskentele opettajina) ja hän pyysi minua heidän kouluunsa, jos oikein ymmärsin, pitämään enkun tunteja. Lupasin sitten heti huomenna mennä sinne.
          Oli ihan hauskaa, kun voi noin vain lupautua johonkin, eikä tarvitse katsoa kalenteria ensin! Ensin meinaan itselle tuli ajatus, että pitää tarkistaa mitä suunnitelmia huomiselle on, kun opettaja kysyi minua. Sitten tajusin, että eihän mulla melkein koskaan mitään ihmeempiä suunnitelmia seuraavalle päivällä ole, enkä kalenteria täällä edes omista. Se on kyllä samalla varmaan vaikeimpia asioita täällä, kun Suomessa olen tottunut suunnittelemaan kaiken pieniä yksityiskohtia myöten (läheisimmät tietävät, että mulla on kalenteri aina täynnä suunnitelmia) :p

Haluisin just enemmänki kuvia mun arjesta täällä, mut ei niitä vaan tule oikein koskaan otettua.. Tässä kuitenkin yksi, kun pelaan shakkia mun ihana pikkuveljen kanssa keittiössä :D Tosin ei sitä silloin oikein strategiapeliksi voi kutsua ;)

Pitää oikein miettiä, mitä muuta olen täällä taas touhunnut. Olen oppinut nauttimaan enemmän siitä, ettei mun tarvitse (enkä edes pystyisi) olla hyvä oppilas koulussa. Venäläiset pikkuveljeni ainakin tuntuvat olevan hieman kateellisia, että voin ottaa koulun täällä rennommin. Tietysti venäjän läksyt teen (ainakin useimmiten) ja varsinkin neljännen luokan läksyihin multa menee paljon aikaa.
          Lisäksi olen nukkunut paljon! Tuntuu, että täällä tarvitsen aina tosi paljon unta. Käynyt fintes-klubilla, jonne siis ostin kortin vaihtoni loppuajaksi. Tosin pilates ja aerobic olivat mulle ehkä hiukan pettymys, kun tykkäsin siitä zumbasta siellä klubilla niin paljon. Pilateksessa varsinkin olisi pitänyt vain kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan, mutta mulla meni niskat jumiin; kun yritin siellä kurkkia aina mitä pitää tehdä xD Eilen myös poljin polkupyörällä nuoremman pikkuveljen kanssa isöäidin ja isän luokse maitoa hakemaan. Tuntuu, että täällä, varmaan neuvostoaikojen takia, ollaan vähän "jäljessä" monissa asioissa. Ainakin äiti ja mummi sieltä Suomesta aina toteavat: "Tuokin on niin kuin täällä Suomessa joskus kauan aikaa sitten oli!" Isoäidin luona on siis lehmä ja muutenkin täällä tunnutaan käyttävän enemmän kunnon lähiruokaa.

Lopuksi vielä tärkeä uutinen! Pankkikorttini (toinen niistä) löysi vihdoin tiensä perille. Uskoni venäläiseen postiin ei silti ole kovin luja.. Lisäksi tännepäin on hankala lähettää mitään, koska kotona ei ole postilaatikkoa eli jos jotain mulle tulee, pitää se hakea postista. Ongelmahan on se, että paikallinen postikonttori toimii suoraan sanottuna huonosti enkä voi tietää että milloin joku lähetetty asia on saapunut perille. Pankkikortinkin takia saivat kaikki mun perheestä rampata tuolla postikonttorissa varmaan miljoona kertaa -_- Vielä en ole kokeillut toimiiko posti paremmin sinne Suomeen päin, jos lähetän jotain Krasnodarin postikonttorista.

Rakkaudella
Nella

Yksi kerta luulin jo saaneeni ladattua tänne kuvia kännykästä, mutta turha toivo.. Harmittaa vaan, kun tämä kaikki olisi paljon mielenkiintoisempaa kuvien kera! :/ Onneksi kaksi kameralla otettua julkaisukelpoista sentään löysin!

Добро хорошо, когда это истинное добро

Iskä sieltä Suomesta muistutteli, että on taas hetki vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Tosiaan en ole Sochi-reissun jälkeen kirjoittellut, koska eipä täällä ole mitään erikoista tapahtunut (tai siis en nyt sano, että tämä vielä mitään tavallista on, mutta mitään suurempia tapahtumia). Siksi luulen, ettei taida kuviakaan löytyä.. Kännykässä tosin muutama olisi, mutta se ei koskaan suostu lataamaan niitä tänne, eikä kotona siis ole Wifi:ä.

Kouluun sain vihdoinkin jonkinlaisen persoonallisen lukkarin, jotta käyn muiden tunneilla, kun omalla luokallani on matematiikkaa ja fysiikkaa. Olen siitä tosi iloinen, koska nyt koulunkäyntikin on ollut jonkun verran mielenkiintoisempaa. Toisinaan alan jopa ymmärtämään, mistä tunneilla puhutaan. Neljännen luokan venäjän tunneilla (venäläisten äidinkielen tunti) osaan joskus jopa asioita paremmin kuin venäläiset lapset, koska tietysti opimme kieltä hieman eri tavoilla.
          Tämä on kyllä upea mahdollisuus oppia tätä kieltä, koska se istuu päähän aivan eri tavalla kuin Suomen oppitunneilla. Täällä voi heti kysyä pienistäkin asioista ihmisiltä, jotka puhuvat kieltä äidinkielenään!

Viime viikolla siis kävin koulussa, sairastelin flunssaa, hengailin vaihtareiden ja venäläisten kanssa, kävin pelaamassa biljardia, zumbaamassa, ostamassa lämpimän talvitakin, kengät, pipon, lapaset ja kaulahuivin sekä tietysti opiskellut venäjää ja yrittänyt jopa lukea kirjoja venäjäksi.
          Haluaisin myös alkaa käymään siellä fitnesklubilla säännöllisesti, mutta se pitää maksaa etukäteen pitkäksi aikaa (jos oikein ymmärsin vähintään puoleksi vuodeksi) ja lisäksi sijaitsee aika kaukana. Siellä käy myös muita vaihtareita, mutta toisaalta lähempääkin varmasti löytyisi jotain. En siis vielä tiedä mitä tehdä sen suhteen.

Tänään kävin vapaaehtoisen kanssa Krasnodarin keskuspostissa selvittämässä missä minun pankkikorttini mahtaa olla. Vanhempani siis laittoivat minulle uuden kortin postiin melko pian lähtöni jälkeen. Kun sitä ei alkanut kuulua, he tilasivat uuden kortin ja laittoivat vakuutettuna postiin. Siitä nyt on joku kuukausi ja toivo elää, että näkisin sen vielä joskus. Sitä on jo kyselty vähän joka paikasta ja huomennakin postiin menossa, kun kuitenkin tarvitsen täällä rahaa.. Vanha pankkikorttini meni siis umpeen viime kuussa.
           Luottoni venäläiseen postiin ei siis ole tällä hetkellä kovin vahva. Siksi olenkin käynyt ostamassa kaikkea uutta, kun vanhempani eivät ole lähettäneet mitään muuta minulle. Tosin muiden vaihtareiden saamia karkkilähetyksiä tosin en Suomesta haluaisikaan, koska kyllä täällä hyviä karkkeja riittää aivan tarpeeksi.. (Siis suomalaisten vaihtareiden vanhemmat ovat lähettäneet esim. salmiakkia ja Fazerin suklaata maailmalle.) Voisi kyllä olla ihan hauska nähdä ulkomaalaisten ilmeitä salmiakkia maistaessa! Nyt kun menin sanomaan, ettei mitään ole ikävä, niin isoja suomalaisia purkkapusseja on vähän ikävä ;)

Viime aikoina tunteet ovat taas menneet melkoista vuoristorataa. Täällä kaikki on todella ja hyvin eli viihdyn mainiosti, mutta jotenkin on rankkaa ja kyllästyttää. Ihan pienistäkin asioita voi tulla ihan masentunut olo ja itku pääsee helposti. Usein se tosin lähtee yhtä helposti kuin tuleekin ja toisena hetkenä on taas niin onnellinen. Onnistumisen hetket täällä varsinkin kielen kanssa auttavat jaksamaan.
          Nautin täällä kaikesta, mutta se on yllättävän rankkaa jatkuvasti kohdata kaikkea uutta. Kun Suomessa tulee ongelmia, on nekin ikäviä, mutta Suomessa ympärillä on perhe, ystävät ja kaikki muu tuttu sekä turvallinen. Täällä taas pieniä ja suuria ongelmia tulee vastaan jatkuvasti ja lisäksi ne pitää yrittää selvittää vieraalla kielellä. Vaikka minulla on täällä on jo paljon ihania ihmisiä ympärilläni, ei silti kukaan silti tunne sinua yhtä hyvin kuin omat vanhemmat Suomessa!

Laitan puhelimesta kuvia, jos vain tuo puhelin suostuisi joskus niitä lataamaan! Tässä teille kuva:

Rakkaudella
Nella

P.s Kirjoitetaan neljännen luokan tunnilla yleensä vihkoon venäläisiä sanontoja tms., joita lapset sitten pohtivat. Otsikko vapaasti suomennettuna "Hyvä on hyvä, kun se on oikeasti hyvä". Vaikea kääntää, jotta siinä säilyisi sama merkitys. Tosta voisin teille enemmänkin selittää, mutta nyt ei enää jaksa :*

Сочи

Tässä teksti, jonka kirjoittelin viime perjantaina (8.11), mutta joko mulla ei ole ollut nettiä tai sopivaa hetkiä (tai jos oli niin netti ei toiminut -_-) julkaista sitä, joten julkaisen nyt. Katsotaan, jos saisin myöhemmin taas lisättyä jotain kuvia.

--

Elikkäs täällä on nyt sitten syysloma meneillään :) Torstaista keskiviikkoon tuli vietettyä reissussa, kun oli AFS:n leiri Sochissa. Otsikossa siis lukee Sochi venäjäksi ja mun tulee useimmiten käytettyä sen englanninkielistä translitterointia(?) Sochi, koska niin sitä usein näen. Ilmeisesti sillä on kuitenkin joku suomalainenkin versio (Sotsi?).

Tämä on siis kaupunki, jossa pidetään talviolympialaiset 2014 (jos joku ei vielä tiennyt). Täällä ainakaan sitä ei voi olla huomaamatta, saati sitten itse Sochissa. Siellä on vielä hieman joka paikassa remontti kesken, kun kaupunkia laitetaan ihan huippukuntoon. Päätiet on ihan uusia, siellä on kaikkia tosi hienoja ja isoja rakennuksia sekä sinne rakennetaan paljon hotelleja sun muita tulevia turisteja varten.
          Se on kyllä todella hieno kaupunki. Venäläisille Sochi on paikka, johon mennään rentoutumaan. Siellä onkin paljon senatorioita  (parantola/hoitola). Lomakohteena se onkin aivan mahtava. Ensimmäisenä Venäjää ajatellessa ei meinaan ainakaan itselleni tule mieleen Musta meri ja palmupuut, joten oli hienoa nähdä tämäkin puoli Venäjästä. Tosin tuntuu, että Sochissa vierailevat turistit saavat ruusuisen kuvan Venäjästä, kun se laitetaan niin huippukuntoon :p

Torstai-illalla lähdin siis vapaaehtoisen luo yöksi ja oli kyllä hauska nähdä toistenkin venäläisten perheiden elämää. Aikaisin perjantai-aamulla alkoi junamatka kohti Sochia. Ensin matkustimme toisella junalla jonkun tunnin verran ja vaihdoimme sitten junaa. Yhteensä junamatka kesti noin viitisen tuntia, mutta itse asiassa matkat menivät melko nopeasti.
          Saapuessamme meidän piti kaikkien täyttää jotain lappuja ja sitten muut lähtivät huoneisiin. Minä taas jäin odottamaan Volvogradista saapuvaa porukkaa, sillä suomalainen Tiina oli huonekaverini. Oli todella outoa ja ihanaa, että pystyi puhumaan suomea kasvokkain jonkun kanssa kahteen kuukauteen! Aluksi ei meinannut saada sanaa suustaan suomeksi kun tuntui niin hassulta :D

Ilmeisesti jälki-ilmoittautumia leirille oli tullut niin paljon, että kaikki eivät olleet enää mahtuneet samaan hotelliin. Siksi osa porukasta (johon minä kuuluin) asui toisessa, hiukan paremmassa hotellissa. Huono puoli tosin oli, että jouduimme aina ramppaamaan näiden kahden hotellin välillä, jotka sijaitsivat ehkä kymmenen minuutit kävelynmatkan päässä toisistaan. Meidän hotelli aivan uusi ja todella hieno. Lisäksi ruoka siellä oli aivan parasta (jonka ansiosta tosin lihoin vain entisestään..). Toinen hotelli taas sijaitsi aivan meren rannalla ja kävinkin kerran uimassa.

Päivät lähinnä olivat täynnä erilaisia aktiviteetteja ja ekskursioita (kiertoajeluja/-kävelyjä). Leiriltä tuli taas miljoona kuvaa lisää :) Sää Sochissa oli todella hyvä. Tietysti täälläkin nyt marraskuu, joten ei sielläkään mitään hellekelejä ollut, mutta kyllä niitä voisi ihan Suomen kesäkeleihin vielä verrata. Tuntuu hassulta, että nyt on marraskuu! Suomessa kun marraskuussa on kylmä, ja ihmiset odottavat jo lunta ja joulua. Täällä taas vielä ihan syksy, eikä mistään joulusta tietoakaan (täällä, kun joulu ei ole mikään suuri juhla).

Kaiken kaikkiaan leiri oli mahtava ja oli tosi hauskaa. Yhden päivän olin kyllä kuumeessa, mutta onneksi en enempää, kun vapaaehtoiset antoivat jotain tujuja lääkkeitä :D Takaisin tullessa olin yhden yön tervetuloperheen luona, joka asuu lähellä rautatieasemaa. Tosin kotona oli vain perheen äiti, koska lapset ja isä olivat jossain. Nainen oli kuitenkin erittäin mukava ja lämminsydäminen.
          Keskiviikkona ja torstaina hengailin kaupungissa sekä olin hetken pelaamassa jalkapalloa. Olin vain hetken, koska saavuin sinne itsekseni ja he olivat jo pelailleet siellä puolitoista tuntia.. Olen vaan niin tottunut vieläkin, että kun Suomessa jokin alkaa puoli seitsemältä, se myös alkaa silloin. En vain tunnu vieläkään ymmärtävän, että asiat eivät toimi niin täällä.

Olihan se mukava palata kotiin ja minullahan on kaikki hyvin täällä. Tällä hetkellä vaan hiukan tyhjä olo tuon leirin jälkeen, kun meillä on lomakin. En oikein tiedä onko ongelmani se, etten tee mitään vai enemmänkin se, että en tiedä mitä tulen tekemään. Suomessa kun minulla on aina kalenteri täynnä ohjelmaa ja lomat täynnä suunnitelmia. Täällä taas ei tiedä yhtään mitä tulee tapahtumaan, mutta kyllä kaikkea sitten tulee kuitenkin. Suomessa on aina paljon suunnitelmia ja tehtävää. Täällä taas mulla ei tunnu olevan mitään kunnon velvollisuuksia yms. Tykkään siitä, kun Suomessa olen aina menossa ja aina on paljon mitä pitää tehdä. Pitäisi kai vain oppia vaan ottamaan hiukan rennommin ja nauttia hengailusta.. Sekin vaan on pidemmän päälle todella rankkaa.

Rakkaudella
Nella

P.s Mun kaveri täällä ja välillä jotkut muutkin haluavat oppia jotain suomeksi. Mulla on vain ongelma, että opetanko niille sitä virallista suomen kieltä ja puhuttua. Yleensä opetan niitä virallisia muotoja, mutta tuntuu jotenkin hassulta, kun ei kukaan oikeasti sillä tavalla puhu. Lisäksi täällä ollessani olen kiinnostunut hirveästi suomen kielestä ja kieliopista! Haluaisin joskus opetella lisää suomen kielioppia sun muuta sellaista, mikä meille suomalaisille tulee luonnostaan, mutta ulkomaalaiset joutuvat opettelemaan.

Joka paikassa oli remontti kesken, kun siellä valmisteltiin olympialaisia.

Majoituimme kahdessa eri hotellissa ja meidän hotelli oli aivan uusi.

Lämmintä oli! Voisi ihan verrata Suomen kesälukemiin ;)

Löysin tälle käännöken: puulajipuisto

Mulle Sochi = Musta meri ja palmuja <3

Me ja Lenin :D

Vaikka tämä leiri ei siis ollut orientaatio, oli meillä erilaisia aktiviteetteja. Tässä käsiteltiin strereotypioita ja ihmiset kirjoittivat mitä tulee mieleen kustakin maasta. Minun piti sitten näitä kommentoida..

Hotellin aula

Puulajipuistosta löytyi myös strutsi!

Yhtenä päivänä mentiin sitten haikille/vaellukselle yhdelle vuorelle. Maisemat olivat upeat.

Vasemmalla italialainen Alice, minä, amerikkalainen Marina ja suomalainen Tiina.

Vesiputouksen luona kaikkien kengät eivät säilyneet kuivina.

Tuolla alhaalla näkyy vesiputous, jossa kävimme haikin alkupuolella!

Hotellin ikkunanäkymä yöllä

..ja päivällä.

Nam nam, täällä asustelee tälläinen pullukka nykyään. Venäläiset illanvietot ainakin on mulle niin vastuttamattomia, kun koko ilta pöytä täynnä hyvää ruokaa! Nauroin, kun Elisenvaaran nettilehtijutussa mua oli kuvailtu sanalla "sporttinen". Sitä nimittäin en mielestäni täällä ole, vaikka yritänkin välillä urheilla.

Sochi (osa kaupunkia, sillä se on pitkä rannikkokaupunki)

Tuolla tulee sitten olemaan hiihdot sun muut lumeen liittyvät olympialaiset, mitkä eivät ole hallissa. Sinne rakennettiin uusi rautatie, joten nyt sinne pääsee puolessa tunnissa Mustan meren rannalta.

Aito samovaari. Siinä meinaan alhaalla tuli eli ei mitään sähköä!

Teetä piti tietysti saada ja lisäksi maistoin tuollaisia mustia pallukoita, jotka olivat ilmeisesti saksanpähkinöitä jossain liemessä. Oli mielenkiintoinen makuelämys ja todella hyvää, vaikka ensin pelottikin laittaa tuollainen suuhun.

Sochin rautatieasema.

Odoteltiin junaa takaisin Krasnodariin.

Kuva junasta, jossa oli siniset penkit, oli paljon mukavampi. Tässä vietimme onneki molemmilla matkoilla vaan tunnin ja sitten vaihdoimme siihen toiseen.