Домой пора?

Viimeinen päivä Krasnodarissa. Miten tässä on näin käyny? Vuoden alussahan vuosi tuntui niin pitkältä ajalta. Onhan se niin totta, että aika menee loppujen lopuksi nopeasti. Tänään illalla lähtee juna Krasnodarista kohti Moskovaa. Toistaiseksi viimeistä kertaa menen rautatieasemalle, josta on tullut lähdettyä moniin uusiin paikkoihin.

persikkapuu host isovanhempien luona - namskis

viinirypäleetkin täällä kasvaa

omenapiirakkaakin tuli leivottua itse kerätyistä omenoista

luokan läksiäislahja mulle

Välillä joku täällä kysyy: "Haluatko jo kotiin?". Totta kai haluan, Suomihan on mun kotimaa ja siellä on mun elämä. Sydäntä lämmittää, kun tiedän, että mua jo odotetaan Suomessa <3 Se tekee palaamisesta helpompaa. Kuitenkin tulen kaipaamaan täältä Venäjältä monia asioita, kaikkea mihin ehdin tämän ajan aikana jo tottua. Se, että mun pitää nyt lähteä täältä ja palata takaisin Suomeen tuntuu jotenkin hassulta, epätodelliselta, oudolta. En edes oikein tiedä mitä ajatella.

Viimeiset viikot Venäjllä ovat kuluneet lomaillessa. Ensin meillä oli meren rannalla kolmen päivän orientaatio, jossa pääsin vielä viettämään laatuaikaa Krasnodarin alueen vaihtareiden kanssa.

rannalla oleilun ja umisen lisäksi orientaatiolla oli siis käsiteltiin tätä vaihtovuotta ja mitä meitä voi odottaa kotiin palatessa

Vanhempien ja siskon lentäessä Krasnodariin lähdimme viettämään ihanan loman Sotsin aurinkoon merenrannalle vuorten juureen. Heti siis kun olin ensin esitellyt elämääni täällä Krasnodarissa. Tiet, joita pitkin olen tallannut tämän vuoden. Kodin, jossa olen asunut. Perheen, jonka perheenjäseneksi olen tullut.

tässä jeepin kyydissä en suinkaan ole minä, älkää hämmentyky, vaan rakas siskoni, jonka kanssa meitä usein samannäköisiksikin väitetään <3

Sotsi on kyllä ihan paras paikka! Siellä on meri ja vuoret ja aurinko <3

Nyt vielä nauttimaan viimeistä hetkistä kotona! Pian nähdään Suomen rakkaat, johan on näkemistä jo odoteltu <3 Suomeen saavun siis 28.pvä iltapäivällä parin Moskovassa vietetyn päivän jälkeen ;)

Rakkaudella

Nella

В Питере было холодно и дождь

Pietarissa on oltu ja vähän vielä aikaa jäljellä täällä. Ei tunnu, että olisi vuosi (tai tarkemmin sanottuna 10 kuukautta) mennyt! Syksyllä kyllä aika meni hitaasti, mutta nyt jotenkin tuntuu, etten ole voinut olla täällä vielä niin kauaa.

Pietariin lähdimme 25.pvä ja junassa tuli sitten aikaa vietettyä yhteen suuntaan puolitoista vuorokautta lähinnä syöden ja nukkuen. Pietarissa oli suoraan sanottuna kauhea sää suurimman osan aikaa. Vettä satoi ja oli järkyttävän kylmä. Siksi nähtävyyksiä katsellessa halutti vaan takaisin hostelliin lämpimään ja syömään. Onneksi hostelli oli tosi viihtyisä, juuri nuorille suunnattu, ja muiden AFS vaihto-oppilaiden seura mukavaa, joten kyllä kokonaisuutena pidän reissua ihan onnistuneena. Nähtiinhän me silti paljon ja viimeisenä iltana ja lähtöaamuna oli hyvä sää. Aurinko paistoi ja kaupungin näki ihan eri silmin kuin sateenvarjon alta. Venäläiset vaan naureskelivat mulle, kun kerroin Pietarissa olleen sadetta ja kylmä: "Sehän on niin kuin sää Suomessa.".. Musta tuntuu kyllä, että Suomessa ei ole niin kylmä.. Vai ehkä olen jo tottunut tähän Krasnodarin ilmastoon? :D

Pysähdys matkalla Pietariin. Tässä lämpöasteita 31.

Pysähdys Moskovassa. Pääsi yöllä vähän happea haukkaamaan.

Hieno venäläinen keksintö sitoa turvavyöt penkin taakse ettei vaan kukaan pysty laittamaan turvavöitä Pietarin bussissa :D Riippuu tietysti aina ihmisistä ja paikastakin, mutta yleisesti ottaen Venäjällä käytetään vielä huonommin turvavöitä kuin Suomessa. Itsellä kun tottumuksesta käsi aina hakeutuu turvavyötä etsimään autoon istuttaessa.

Borsh ja pienessä lasissa smetanaa))))))

Eremitaasi (kirjoitetaanhan näin suomeksi?)
Järkyttävän suuri paikka ja hieno.

Sisältä.

Posetusta junamatkan jälkeen Eremitaasissa. Ei siis päästy suihkuun ennen, vaikka hostellilla käytiinkin jättämässä kamat.

Aukio Eremitaasin edessä

Katsottiin kaupunkia vedestä käsin.

Iisakin kirkko ja viiminen ilta. Ei sadetta!

Viiminen päivä, jopa aurinko paistoi!

Tultiin takaisin Pietarista toinen päivä kesäkuuta ja nyt enää alle kuukausi jäljellä. Pietarin reissun jälkeen olen hengaillut kaupungissa, opiskellut suomea host äidin kanssa, käynyt pelaamassa jalkapalloa host isän kanssa ja tänään olin jossain pankin juoksutapahtumassa juoksemassa host isän kanssa. En ole nyt uskaltanut juosta, kun en tiedä mikä noita mun polvia vaivaa ja nyt ihan rennolla meinigillä menin juoksemaan sen 4 km mitä siellä oli juostavana. Olin siis hieman yllättynyt, kun mut palkittiin, kun tulin kolmantena naisena maaliin. En edes tiedä mihin aikaan juoksin ja mielestäni edellä oli niin paljon ihmisiä, etten todellakaan uskonut mitään voittavani.. Noh, Venäjällä kun usein on voitto tärkeämpää kuin osallistuminen tai maaliin pääseminen, niin kylläpä host perhe sitten ylpeili kun oikein mitalinkin sain. Itseä vaan suoraan sanottuna vaan vähän hävetti, kun en edes juossut kunnolla, mutta mikäs siinä :)

9. pvä aamulla lähdetään merelle viimeiseen orientaation. Sieltä sitten tullaan takaisin 11.pvä, jolloin illalla yhdeksän aikaan saapuvat lentokentälle äiti, iskä ja Salla <3 Oioioi, kyllähän tässä on ollut jo omaa perhettä ikävä. Suunnitelmissa olisi pari päivää hengailla ja katsella Krasnodarissa sekä käydä host perheen luona. Sitten lähdetään Sotsiin ja 18.-19.6 välisenä yönä lähtevät he takaisin Suomeen. Mulla jää sitten vielä muutama hassu päivä aikaa, kun ilmeisesti 24.pvä lähdetään jo junalla Moskovaan, jossa hengaillaan yksi päivä. Seuraavana päivänä sitten saapuvat muut vaihtarit ympäri Venäjää ja sitä seuraavana päivänä kaikki jo lentävät omiin kotimaihinsa.

Tässä on sitten pitänyt jo vähän katsella jo pakkamisia, kun sitä tavaraa on kuitenkin PALJON niihin matkalaukkuihin, jotka tullessa toin (iso+käsimatkatavaroihin menevä matkalaukku).

Kohta jo nähdään Suomessa!

Rakkaudella
Nella

Последний звонок в школе

Mun viimeinen koulupäivä (viimeinen kellonsoitto) Venäjällä oli ja meni :o Päällimäisenä tunteena oli mulla suunnaton ylpeys. Siitä, että oon selvinny tästä lukuvuodesta täällä. Ei, en mä tajunnut niitä logarytmejä siellä matikantunneilla, mutta niin paljon kaikkea muuta! Ensimmäinen syyskuuta oli "ensimmäinen kellonsoitto" eli koulujen alkaminen. Nämä tapahtumat olivat hyvin samantapaisia ja muistin elävästi kuinka seisoin siellä enkä ymmärtänyt mistään hölkäsenpöläystä.. ja nyt. Ehkä todella sekava selitys, mutta ehkä se on jotain mitä on vaikea kertoa, se pitää kokea!

Tämä on siis miltä koulupuku arkisin PITÄISI näyttää..

Tässä miltä tuo koulupuku vanhemmilla oikeasti näyttää.. Nuorimmilla oppilailla vielä enemmän samankaltainen puku kuin vanhemmilla luokilla.

(okroshka) semmosta kylmää keittoo.. vielä en oo oppinu tykkäämään, varsinkaan tästä piimään tehdystä versiosta, mitä viimest maistoin...

Huomenna lähdetään PIETARIIN! Puoltoista vuorokautta junassa ja näkee taas osaa vaihtarikamuista <3 Oioioi :)

Rakkaudella
Nella