Elämä on

Tänne ei mitään erikoista ihmeempää :) Nyt taas tosi hyvällä mielellä, vaikka muutama päivä meni hiukan apeammalla mielellä. Sitten lueskelin juttuja netistä suomeksi, kuuntelin suomalaista musiikkia ja juttelin perheen sekä parhaimpien kavereiden kanssa. Tajusin, että mulla on hyvä elämä Suomessa, mutta en mä vielä sinne haluaisi takaisin tulla. Kyllä se kaikki siellä mua odottaa kun tulen takasin. Saan hengata kavereiden kanssa, viettää aikaa Suomen perheen ja sukulaisten kesken, tehdä tarpeekseni koulujuttuja ja osallistua harrastuksiini niin aktiivisesti kuin haluan! Kyllähän minä sen olen koko ajan tiennyt, mutta sen vasta jotenkin todella vasta tajusin.

Vanhemman pikkuveljen synttärit

Muutenkin tämä vuosi on jotain sanoin kuvailematonta. Täällä oppii, tuntee ja tajuaa asioita, joita ei voi selittää muille, vaikka haluaisi. Ne, todella ymmärtääkseen, täytyy kokea itse. Minäkin luin paljon vaihto-vuodesta ennen lähtöäni, mutta vaikka kuinka valmistautuu, ei sitä silti ymmärrä ennen kuin on itse siinä tilanteessa. Lauantaina italialainen kolmen kuukauden -vaihtari lähtee takaisin Italiaan :o Se oli mun kanssa samassa koulussa, mutta ei juurikaan nähty yleensä koulupäivien aikana eikä muutenkaan olla kauhean läheisiä. Tuli vaan itelle sellanen olo, että onneksi mun en vielä tarvitse palata takaisin! Täällä on vielä niin paljon kaikkea mitä haluan tietää ja oppia.

Tietysti kun täälläkin on tätä arkea, niin ei se aina mitään todella hauskaa ole. Aamuisin täytyy herätä kouluun niin kuin Suomessakin ja vieläpä kävellä kouluun. Siksi on hauskaa, kun tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa tai arki itsessään on mielenkiintoisempaa kuin yleensä. Tänään olin yhdellä toisella koululla (n. 49) venäjän tunnilla. Kukaan muu vaihtari ei tunnille sitten ilmaantunut, joten sain ihan yksityisopetusta :D Tämä meidän venäjän opettaja on muutenkin ammatiltaan opettaja kyseisessä koulussa (kaikki meidän venäjän opettajamme työnskentele opettajina) ja hän pyysi minua heidän kouluunsa, jos oikein ymmärsin, pitämään enkun tunteja. Lupasin sitten heti huomenna mennä sinne.
          Oli ihan hauskaa, kun voi noin vain lupautua johonkin, eikä tarvitse katsoa kalenteria ensin! Ensin meinaan itselle tuli ajatus, että pitää tarkistaa mitä suunnitelmia huomiselle on, kun opettaja kysyi minua. Sitten tajusin, että eihän mulla melkein koskaan mitään ihmeempiä suunnitelmia seuraavalle päivällä ole, enkä kalenteria täällä edes omista. Se on kyllä samalla varmaan vaikeimpia asioita täällä, kun Suomessa olen tottunut suunnittelemaan kaiken pieniä yksityiskohtia myöten (läheisimmät tietävät, että mulla on kalenteri aina täynnä suunnitelmia) :p

Haluisin just enemmänki kuvia mun arjesta täällä, mut ei niitä vaan tule oikein koskaan otettua.. Tässä kuitenkin yksi, kun pelaan shakkia mun ihana pikkuveljen kanssa keittiössä :D Tosin ei sitä silloin oikein strategiapeliksi voi kutsua ;)

Pitää oikein miettiä, mitä muuta olen täällä taas touhunnut. Olen oppinut nauttimaan enemmän siitä, ettei mun tarvitse (enkä edes pystyisi) olla hyvä oppilas koulussa. Venäläiset pikkuveljeni ainakin tuntuvat olevan hieman kateellisia, että voin ottaa koulun täällä rennommin. Tietysti venäjän läksyt teen (ainakin useimmiten) ja varsinkin neljännen luokan läksyihin multa menee paljon aikaa.
          Lisäksi olen nukkunut paljon! Tuntuu, että täällä tarvitsen aina tosi paljon unta. Käynyt fintes-klubilla, jonne siis ostin kortin vaihtoni loppuajaksi. Tosin pilates ja aerobic olivat mulle ehkä hiukan pettymys, kun tykkäsin siitä zumbasta siellä klubilla niin paljon. Pilateksessa varsinkin olisi pitänyt vain kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan, mutta mulla meni niskat jumiin; kun yritin siellä kurkkia aina mitä pitää tehdä xD Eilen myös poljin polkupyörällä nuoremman pikkuveljen kanssa isöäidin ja isän luokse maitoa hakemaan. Tuntuu, että täällä, varmaan neuvostoaikojen takia, ollaan vähän "jäljessä" monissa asioissa. Ainakin äiti ja mummi sieltä Suomesta aina toteavat: "Tuokin on niin kuin täällä Suomessa joskus kauan aikaa sitten oli!" Isoäidin luona on siis lehmä ja muutenkin täällä tunnutaan käyttävän enemmän kunnon lähiruokaa.

Lopuksi vielä tärkeä uutinen! Pankkikorttini (toinen niistä) löysi vihdoin tiensä perille. Uskoni venäläiseen postiin ei silti ole kovin luja.. Lisäksi tännepäin on hankala lähettää mitään, koska kotona ei ole postilaatikkoa eli jos jotain mulle tulee, pitää se hakea postista. Ongelmahan on se, että paikallinen postikonttori toimii suoraan sanottuna huonosti enkä voi tietää että milloin joku lähetetty asia on saapunut perille. Pankkikortinkin takia saivat kaikki mun perheestä rampata tuolla postikonttorissa varmaan miljoona kertaa -_- Vielä en ole kokeillut toimiiko posti paremmin sinne Suomeen päin, jos lähetän jotain Krasnodarin postikonttorista.

Rakkaudella
Nella

Yksi kerta luulin jo saaneeni ladattua tänne kuvia kännykästä, mutta turha toivo.. Harmittaa vaan, kun tämä kaikki olisi paljon mielenkiintoisempaa kuvien kera! :/ Onneksi kaksi kameralla otettua julkaisukelpoista sentään löysin!

Добро хорошо, когда это истинное добро

Iskä sieltä Suomesta muistutteli, että on taas hetki vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Tosiaan en ole Sochi-reissun jälkeen kirjoittellut, koska eipä täällä ole mitään erikoista tapahtunut (tai siis en nyt sano, että tämä vielä mitään tavallista on, mutta mitään suurempia tapahtumia). Siksi luulen, ettei taida kuviakaan löytyä.. Kännykässä tosin muutama olisi, mutta se ei koskaan suostu lataamaan niitä tänne, eikä kotona siis ole Wifi:ä.

Kouluun sain vihdoinkin jonkinlaisen persoonallisen lukkarin, jotta käyn muiden tunneilla, kun omalla luokallani on matematiikkaa ja fysiikkaa. Olen siitä tosi iloinen, koska nyt koulunkäyntikin on ollut jonkun verran mielenkiintoisempaa. Toisinaan alan jopa ymmärtämään, mistä tunneilla puhutaan. Neljännen luokan venäjän tunneilla (venäläisten äidinkielen tunti) osaan joskus jopa asioita paremmin kuin venäläiset lapset, koska tietysti opimme kieltä hieman eri tavoilla.
          Tämä on kyllä upea mahdollisuus oppia tätä kieltä, koska se istuu päähän aivan eri tavalla kuin Suomen oppitunneilla. Täällä voi heti kysyä pienistäkin asioista ihmisiltä, jotka puhuvat kieltä äidinkielenään!

Viime viikolla siis kävin koulussa, sairastelin flunssaa, hengailin vaihtareiden ja venäläisten kanssa, kävin pelaamassa biljardia, zumbaamassa, ostamassa lämpimän talvitakin, kengät, pipon, lapaset ja kaulahuivin sekä tietysti opiskellut venäjää ja yrittänyt jopa lukea kirjoja venäjäksi.
          Haluaisin myös alkaa käymään siellä fitnesklubilla säännöllisesti, mutta se pitää maksaa etukäteen pitkäksi aikaa (jos oikein ymmärsin vähintään puoleksi vuodeksi) ja lisäksi sijaitsee aika kaukana. Siellä käy myös muita vaihtareita, mutta toisaalta lähempääkin varmasti löytyisi jotain. En siis vielä tiedä mitä tehdä sen suhteen.

Tänään kävin vapaaehtoisen kanssa Krasnodarin keskuspostissa selvittämässä missä minun pankkikorttini mahtaa olla. Vanhempani siis laittoivat minulle uuden kortin postiin melko pian lähtöni jälkeen. Kun sitä ei alkanut kuulua, he tilasivat uuden kortin ja laittoivat vakuutettuna postiin. Siitä nyt on joku kuukausi ja toivo elää, että näkisin sen vielä joskus. Sitä on jo kyselty vähän joka paikasta ja huomennakin postiin menossa, kun kuitenkin tarvitsen täällä rahaa.. Vanha pankkikorttini meni siis umpeen viime kuussa.
           Luottoni venäläiseen postiin ei siis ole tällä hetkellä kovin vahva. Siksi olenkin käynyt ostamassa kaikkea uutta, kun vanhempani eivät ole lähettäneet mitään muuta minulle. Tosin muiden vaihtareiden saamia karkkilähetyksiä tosin en Suomesta haluaisikaan, koska kyllä täällä hyviä karkkeja riittää aivan tarpeeksi.. (Siis suomalaisten vaihtareiden vanhemmat ovat lähettäneet esim. salmiakkia ja Fazerin suklaata maailmalle.) Voisi kyllä olla ihan hauska nähdä ulkomaalaisten ilmeitä salmiakkia maistaessa! Nyt kun menin sanomaan, ettei mitään ole ikävä, niin isoja suomalaisia purkkapusseja on vähän ikävä ;)

Viime aikoina tunteet ovat taas menneet melkoista vuoristorataa. Täällä kaikki on todella ja hyvin eli viihdyn mainiosti, mutta jotenkin on rankkaa ja kyllästyttää. Ihan pienistäkin asioita voi tulla ihan masentunut olo ja itku pääsee helposti. Usein se tosin lähtee yhtä helposti kuin tuleekin ja toisena hetkenä on taas niin onnellinen. Onnistumisen hetket täällä varsinkin kielen kanssa auttavat jaksamaan.
          Nautin täällä kaikesta, mutta se on yllättävän rankkaa jatkuvasti kohdata kaikkea uutta. Kun Suomessa tulee ongelmia, on nekin ikäviä, mutta Suomessa ympärillä on perhe, ystävät ja kaikki muu tuttu sekä turvallinen. Täällä taas pieniä ja suuria ongelmia tulee vastaan jatkuvasti ja lisäksi ne pitää yrittää selvittää vieraalla kielellä. Vaikka minulla on täällä on jo paljon ihania ihmisiä ympärilläni, ei silti kukaan silti tunne sinua yhtä hyvin kuin omat vanhemmat Suomessa!

Laitan puhelimesta kuvia, jos vain tuo puhelin suostuisi joskus niitä lataamaan! Tässä teille kuva:

Rakkaudella
Nella

P.s Kirjoitetaan neljännen luokan tunnilla yleensä vihkoon venäläisiä sanontoja tms., joita lapset sitten pohtivat. Otsikko vapaasti suomennettuna "Hyvä on hyvä, kun se on oikeasti hyvä". Vaikea kääntää, jotta siinä säilyisi sama merkitys. Tosta voisin teille enemmänkin selittää, mutta nyt ei enää jaksa :*

Сочи

Tässä teksti, jonka kirjoittelin viime perjantaina (8.11), mutta joko mulla ei ole ollut nettiä tai sopivaa hetkiä (tai jos oli niin netti ei toiminut -_-) julkaista sitä, joten julkaisen nyt. Katsotaan, jos saisin myöhemmin taas lisättyä jotain kuvia.

--

Elikkäs täällä on nyt sitten syysloma meneillään :) Torstaista keskiviikkoon tuli vietettyä reissussa, kun oli AFS:n leiri Sochissa. Otsikossa siis lukee Sochi venäjäksi ja mun tulee useimmiten käytettyä sen englanninkielistä translitterointia(?) Sochi, koska niin sitä usein näen. Ilmeisesti sillä on kuitenkin joku suomalainenkin versio (Sotsi?).

Tämä on siis kaupunki, jossa pidetään talviolympialaiset 2014 (jos joku ei vielä tiennyt). Täällä ainakaan sitä ei voi olla huomaamatta, saati sitten itse Sochissa. Siellä on vielä hieman joka paikassa remontti kesken, kun kaupunkia laitetaan ihan huippukuntoon. Päätiet on ihan uusia, siellä on kaikkia tosi hienoja ja isoja rakennuksia sekä sinne rakennetaan paljon hotelleja sun muita tulevia turisteja varten.
          Se on kyllä todella hieno kaupunki. Venäläisille Sochi on paikka, johon mennään rentoutumaan. Siellä onkin paljon senatorioita  (parantola/hoitola). Lomakohteena se onkin aivan mahtava. Ensimmäisenä Venäjää ajatellessa ei meinaan ainakaan itselleni tule mieleen Musta meri ja palmupuut, joten oli hienoa nähdä tämäkin puoli Venäjästä. Tosin tuntuu, että Sochissa vierailevat turistit saavat ruusuisen kuvan Venäjästä, kun se laitetaan niin huippukuntoon :p

Torstai-illalla lähdin siis vapaaehtoisen luo yöksi ja oli kyllä hauska nähdä toistenkin venäläisten perheiden elämää. Aikaisin perjantai-aamulla alkoi junamatka kohti Sochia. Ensin matkustimme toisella junalla jonkun tunnin verran ja vaihdoimme sitten junaa. Yhteensä junamatka kesti noin viitisen tuntia, mutta itse asiassa matkat menivät melko nopeasti.
          Saapuessamme meidän piti kaikkien täyttää jotain lappuja ja sitten muut lähtivät huoneisiin. Minä taas jäin odottamaan Volvogradista saapuvaa porukkaa, sillä suomalainen Tiina oli huonekaverini. Oli todella outoa ja ihanaa, että pystyi puhumaan suomea kasvokkain jonkun kanssa kahteen kuukauteen! Aluksi ei meinannut saada sanaa suustaan suomeksi kun tuntui niin hassulta :D

Ilmeisesti jälki-ilmoittautumia leirille oli tullut niin paljon, että kaikki eivät olleet enää mahtuneet samaan hotelliin. Siksi osa porukasta (johon minä kuuluin) asui toisessa, hiukan paremmassa hotellissa. Huono puoli tosin oli, että jouduimme aina ramppaamaan näiden kahden hotellin välillä, jotka sijaitsivat ehkä kymmenen minuutit kävelynmatkan päässä toisistaan. Meidän hotelli aivan uusi ja todella hieno. Lisäksi ruoka siellä oli aivan parasta (jonka ansiosta tosin lihoin vain entisestään..). Toinen hotelli taas sijaitsi aivan meren rannalla ja kävinkin kerran uimassa.

Päivät lähinnä olivat täynnä erilaisia aktiviteetteja ja ekskursioita (kiertoajeluja/-kävelyjä). Leiriltä tuli taas miljoona kuvaa lisää :) Sää Sochissa oli todella hyvä. Tietysti täälläkin nyt marraskuu, joten ei sielläkään mitään hellekelejä ollut, mutta kyllä niitä voisi ihan Suomen kesäkeleihin vielä verrata. Tuntuu hassulta, että nyt on marraskuu! Suomessa kun marraskuussa on kylmä, ja ihmiset odottavat jo lunta ja joulua. Täällä taas vielä ihan syksy, eikä mistään joulusta tietoakaan (täällä, kun joulu ei ole mikään suuri juhla).

Kaiken kaikkiaan leiri oli mahtava ja oli tosi hauskaa. Yhden päivän olin kyllä kuumeessa, mutta onneksi en enempää, kun vapaaehtoiset antoivat jotain tujuja lääkkeitä :D Takaisin tullessa olin yhden yön tervetuloperheen luona, joka asuu lähellä rautatieasemaa. Tosin kotona oli vain perheen äiti, koska lapset ja isä olivat jossain. Nainen oli kuitenkin erittäin mukava ja lämminsydäminen.
          Keskiviikkona ja torstaina hengailin kaupungissa sekä olin hetken pelaamassa jalkapalloa. Olin vain hetken, koska saavuin sinne itsekseni ja he olivat jo pelailleet siellä puolitoista tuntia.. Olen vaan niin tottunut vieläkin, että kun Suomessa jokin alkaa puoli seitsemältä, se myös alkaa silloin. En vain tunnu vieläkään ymmärtävän, että asiat eivät toimi niin täällä.

Olihan se mukava palata kotiin ja minullahan on kaikki hyvin täällä. Tällä hetkellä vaan hiukan tyhjä olo tuon leirin jälkeen, kun meillä on lomakin. En oikein tiedä onko ongelmani se, etten tee mitään vai enemmänkin se, että en tiedä mitä tulen tekemään. Suomessa kun minulla on aina kalenteri täynnä ohjelmaa ja lomat täynnä suunnitelmia. Täällä taas ei tiedä yhtään mitä tulee tapahtumaan, mutta kyllä kaikkea sitten tulee kuitenkin. Suomessa on aina paljon suunnitelmia ja tehtävää. Täällä taas mulla ei tunnu olevan mitään kunnon velvollisuuksia yms. Tykkään siitä, kun Suomessa olen aina menossa ja aina on paljon mitä pitää tehdä. Pitäisi kai vain oppia vaan ottamaan hiukan rennommin ja nauttia hengailusta.. Sekin vaan on pidemmän päälle todella rankkaa.

Rakkaudella
Nella

P.s Mun kaveri täällä ja välillä jotkut muutkin haluavat oppia jotain suomeksi. Mulla on vain ongelma, että opetanko niille sitä virallista suomen kieltä ja puhuttua. Yleensä opetan niitä virallisia muotoja, mutta tuntuu jotenkin hassulta, kun ei kukaan oikeasti sillä tavalla puhu. Lisäksi täällä ollessani olen kiinnostunut hirveästi suomen kielestä ja kieliopista! Haluaisin joskus opetella lisää suomen kielioppia sun muuta sellaista, mikä meille suomalaisille tulee luonnostaan, mutta ulkomaalaiset joutuvat opettelemaan.

Joka paikassa oli remontti kesken, kun siellä valmisteltiin olympialaisia.

Majoituimme kahdessa eri hotellissa ja meidän hotelli oli aivan uusi.

Lämmintä oli! Voisi ihan verrata Suomen kesälukemiin ;)

Löysin tälle käännöken: puulajipuisto

Mulle Sochi = Musta meri ja palmuja <3

Me ja Lenin :D

Vaikka tämä leiri ei siis ollut orientaatio, oli meillä erilaisia aktiviteetteja. Tässä käsiteltiin strereotypioita ja ihmiset kirjoittivat mitä tulee mieleen kustakin maasta. Minun piti sitten näitä kommentoida..

Hotellin aula

Puulajipuistosta löytyi myös strutsi!

Yhtenä päivänä mentiin sitten haikille/vaellukselle yhdelle vuorelle. Maisemat olivat upeat.

Vasemmalla italialainen Alice, minä, amerikkalainen Marina ja suomalainen Tiina.

Vesiputouksen luona kaikkien kengät eivät säilyneet kuivina.

Tuolla alhaalla näkyy vesiputous, jossa kävimme haikin alkupuolella!

Hotellin ikkunanäkymä yöllä

..ja päivällä.

Nam nam, täällä asustelee tälläinen pullukka nykyään. Venäläiset illanvietot ainakin on mulle niin vastuttamattomia, kun koko ilta pöytä täynnä hyvää ruokaa! Nauroin, kun Elisenvaaran nettilehtijutussa mua oli kuvailtu sanalla "sporttinen". Sitä nimittäin en mielestäni täällä ole, vaikka yritänkin välillä urheilla.

Sochi (osa kaupunkia, sillä se on pitkä rannikkokaupunki)

Tuolla tulee sitten olemaan hiihdot sun muut lumeen liittyvät olympialaiset, mitkä eivät ole hallissa. Sinne rakennettiin uusi rautatie, joten nyt sinne pääsee puolessa tunnissa Mustan meren rannalta.

Aito samovaari. Siinä meinaan alhaalla tuli eli ei mitään sähköä!

Teetä piti tietysti saada ja lisäksi maistoin tuollaisia mustia pallukoita, jotka olivat ilmeisesti saksanpähkinöitä jossain liemessä. Oli mielenkiintoinen makuelämys ja todella hyvää, vaikka ensin pelottikin laittaa tuollainen suuhun.

Sochin rautatieasema.

Odoteltiin junaa takaisin Krasnodariin.

Kuva junasta, jossa oli siniset penkit, oli paljon mukavampi. Tässä vietimme onneki molemmilla matkoilla vaan tunnin ja sitten vaihdoimme siihen toiseen.