Kouluun sain vihdoinkin jonkinlaisen persoonallisen lukkarin, jotta käyn muiden tunneilla, kun omalla luokallani on matematiikkaa ja fysiikkaa. Olen siitä tosi iloinen, koska nyt koulunkäyntikin on ollut jonkun verran mielenkiintoisempaa. Toisinaan alan jopa ymmärtämään, mistä tunneilla puhutaan. Neljännen luokan venäjän tunneilla (venäläisten äidinkielen tunti) osaan joskus jopa asioita paremmin kuin venäläiset lapset, koska tietysti opimme kieltä hieman eri tavoilla.
Tämä on kyllä upea mahdollisuus oppia tätä kieltä, koska se istuu päähän aivan eri tavalla kuin Suomen oppitunneilla. Täällä voi heti kysyä pienistäkin asioista ihmisiltä, jotka puhuvat kieltä äidinkielenään!
Viime viikolla siis kävin koulussa, sairastelin flunssaa, hengailin vaihtareiden ja venäläisten kanssa, kävin pelaamassa biljardia, zumbaamassa, ostamassa lämpimän talvitakin, kengät, pipon, lapaset ja kaulahuivin sekä tietysti opiskellut venäjää ja yrittänyt jopa lukea kirjoja venäjäksi.
Haluaisin myös alkaa käymään siellä fitnesklubilla säännöllisesti, mutta se pitää maksaa etukäteen pitkäksi aikaa (jos oikein ymmärsin vähintään puoleksi vuodeksi) ja lisäksi sijaitsee aika kaukana. Siellä käy myös muita vaihtareita, mutta toisaalta lähempääkin varmasti löytyisi jotain. En siis vielä tiedä mitä tehdä sen suhteen.
Tänään kävin vapaaehtoisen kanssa Krasnodarin keskuspostissa selvittämässä missä minun pankkikorttini mahtaa olla. Vanhempani siis laittoivat minulle uuden kortin postiin melko pian lähtöni jälkeen. Kun sitä ei alkanut kuulua, he tilasivat uuden kortin ja laittoivat vakuutettuna postiin. Siitä nyt on joku kuukausi ja toivo elää, että näkisin sen vielä joskus. Sitä on jo kyselty vähän joka paikasta ja huomennakin postiin menossa, kun kuitenkin tarvitsen täällä rahaa.. Vanha pankkikorttini meni siis umpeen viime kuussa.
Luottoni venäläiseen postiin ei siis ole tällä hetkellä kovin vahva. Siksi olenkin käynyt ostamassa kaikkea uutta, kun vanhempani eivät ole lähettäneet mitään muuta minulle. Tosin muiden vaihtareiden saamia karkkilähetyksiä tosin en Suomesta haluaisikaan, koska kyllä täällä hyviä karkkeja riittää aivan tarpeeksi.. (Siis suomalaisten vaihtareiden vanhemmat ovat lähettäneet esim. salmiakkia ja Fazerin suklaata maailmalle.) Voisi kyllä olla ihan hauska nähdä ulkomaalaisten ilmeitä salmiakkia maistaessa! Nyt kun menin sanomaan, ettei mitään ole ikävä, niin isoja suomalaisia purkkapusseja on vähän ikävä ;)
Viime aikoina tunteet ovat taas menneet melkoista vuoristorataa. Täällä kaikki on todella ja hyvin eli viihdyn mainiosti, mutta jotenkin on rankkaa ja kyllästyttää. Ihan pienistäkin asioita voi tulla ihan masentunut olo ja itku pääsee helposti. Usein se tosin lähtee yhtä helposti kuin tuleekin ja toisena hetkenä on taas niin onnellinen. Onnistumisen hetket täällä varsinkin kielen kanssa auttavat jaksamaan.
Nautin täällä kaikesta, mutta se on yllättävän rankkaa jatkuvasti kohdata kaikkea uutta. Kun Suomessa tulee ongelmia, on nekin ikäviä, mutta Suomessa ympärillä on perhe, ystävät ja kaikki muu tuttu sekä turvallinen. Täällä taas pieniä ja suuria ongelmia tulee vastaan jatkuvasti ja lisäksi ne pitää yrittää selvittää vieraalla kielellä. Vaikka minulla on täällä on jo paljon ihania ihmisiä ympärilläni, ei silti kukaan silti tunne sinua yhtä hyvin kuin omat vanhemmat Suomessa!
Laitan puhelimesta kuvia, jos vain tuo puhelin suostuisi joskus niitä lataamaan! Tässä teille kuva:
Rakkaudella
Nella
P.s Kirjoitetaan neljännen luokan tunnilla yleensä vihkoon venäläisiä sanontoja tms., joita lapset sitten pohtivat. Otsikko vapaasti suomennettuna "Hyvä on hyvä, kun se on oikeasti hyvä". Vaikea kääntää, jotta siinä säilyisi sama merkitys. Tosta voisin teille enemmänkin selittää, mutta nyt ei enää jaksa :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti