Once in a lifetime: Sekalaisia höpinöitä vaihdon loppupuolelta

Tänne kuuluu hyvää, ei mitään ihmeempiä oikeastaan :) Reilun viikon päästä teen ulkomaalaisille tarkoitetun venäjän kokeen paikallisessa yliopistossa, joten yritän siihen valmistautua! Se siis maksaa ja jos pääsee läpi, niin saa virallisen todistuksen, että osaa venäjää ja siihen todistukseen tulee prosentit kaikista osa-alueista, joita ovat kuullunymmärtäminen, luetunymmärtäminen, essee, puhuminen ja kielioppi (hienot suomennokset..) Pelottaa kyllä, sillä tuon taso on jo vaativa! Peukut pystyssä, että ainakin läpi pääsisin (Y)

Mitäs muuten, aika kuluu kamalan nopeasti. Täällä sitä on kyllä oppinut nauttimaan elämän pienistä ja suurista hetkistä sekä elämään enemmän hetkessä. Vielä/enää reilut pari kuukautta jäljellä :o Tuntuu tosi oudolta. Aluksi tuntui, että vuosi menee äkkiä ja onnistuin välttämään mm. kaiken turhan ostamista. Nyt taas tuntuu, että elän täällä ja en osaa ajatella, että pian täältä pitää lähteä. Kevään tullessa ja kaupoissa vielä kaikkia ihania kevätvaatteita on vaikea tajuta, että parin kuukauden kuluttua olisi edessä se pelätty pakkaaminen. Sitä tavaraa kun väkisinkin on täällä kertynyt ihan liikaa. Täytyisi vaan alkaa miettiä mitä sen kanssa tehdään.

Ihan mahtava mainos :D Sanayhdistelmä siis sanoista "hullu" ja "ruotsalainen" eli siis hullut ruotsalaiset päivät tai jotain siihen suuntaan

Toisaalta kuitenkin odotan innolla paluuta Suomeen. Siellä on kuitenkin mun elämä: perhe, ystävät, koulu, kaverit, tutut, harrastukset, sukulaiset.. Oon kuitenkin ollut täällä jo niin kauan, että ikäväkin on toisaalta kova. Ai että kun pääsisi jo salibandymailan ääreenkin! :))))

Jotenkin hassua, että oon oikeesti asunu täällä Venäjällä ja asun venäläisessä perheessä ja käyn venäläistä koulua jne... Varmaan tulee tuntumaan vielä hassummalta, kun tulen takaisin Suomeen ja kaikki onkin yhtäkkiä taas sitä samaa vanhaa ja tuttua. Kuitenkin joku on muuttunut. Minä ainakin. Olen kyllä ihan tämä sama Nella, mutta mitä kaikkea oon oppinut ja ymmärtänyt tän vuoden aikana! Ymmärrän venäjän kieltä, mulla ei oo enään otsahiuksia ja tunnen ihmisiä ympäri maailman Amerikasta Japaniin! Sitä, mitä tämä kaikki on oikeasti ollut, ei voi täysin ymmärtää, jos ei ole tätä kokenut. Onhan tämä vain yksi vuosi muiden joukossa ja oppii elämästä ihan missä vain paljon uutta, mutta tätä vuotta tulen kyllä muistelemaan ja tämä tulee aina olemaan osa mua.

Sitten vielä tärkeitä uutisia! Päädyin sitten yksi kaunis päivä paikalliseen IKEA:n. Ah, siellä tuli ihan kotoisa olo, kun nuo ikeat on kaikkialla niin samanlaisia :D Muistui mieleen, miten vuosi sitten kesällä vielä porukoiden kanssa käppäiltiin siellä käytävillä ja nyt sitten täällä vielä löysin kaikkia tuttuja makuja. Pipareita, sipsejä, ja LAKUJA. omnomnom))))))))) oi, että maistui hyvälle! Yksi päivä kanssa sitten juhlistettiin italialaisen tytön synttäreitä ja päädyttiin ravintolaan kahdestaan herkuttelemaan. Äiti, voitko uskoa, että tilasin salaatin ja oli muuten hyvää! :D (Onneksi kotona ei ole vaakaa, niin en tiedä mikä tuon kilojen karistamisen menestys on viime päivinä ollut :D ei ainakaan miinusta olla enää menty)

Löysin täältä, että miten saan kännykästä kuvia!! Joten laitan nyt jotain vanhoja kuvia tähän loppuun vielä. Tosin kuvien laatu ei ole parhaimmasta päästä, koska musta tuntuu, että toi kamera kännykässä on kärsinyt vähän niistä sen kaikista uintitreissuista, joista viimeisin siis vessanpytyssä.. :D

Naistenpäivänä annettu ruusu :) Mun mielestä Suomessakin koulussa pojat voisi mennä ostamaan meille ruusuja :))))

Venäläiset sitten kirjottaa kaikki venäläisittäin :D Kuvassa siis Starbucks (Starbaks) Teinit täällä ihan innoissaan, tuo on eka Krasnodarissa ja aukesi joku aika sitten.