maanantai 30. joulukuuta 2013

Suomalaisen joulun aikaa Venäjällä

Jatkan tässä varmaan siitä, mihin jäin edellisessä postauksessa kymmenen päivää sitten eli lupasin raportoida tänne pipareiden onnistumisesta. Tosin olin niin ylpeä, että piti jo silloin heti Facebookiin siitä kertoa :D Hyvin siis onnistui! Siirappia en löytänyt kaupoista (tai siis kyllä näillä on siirappia, mutta se on ihan semmosta juoksevaa ja jollain maustettua), joten päätin sitten host äidin kanssa itse yrittää tehdä. Jonkinlaista siitä sitten tulikin ja sain taikinan tehtyä. Siinä sitten menikin edellisviikonloppu (21.-22.12) ja maanantaina vielä koulun jälkeen koristelin piparit ja kokosin tekemäni piparitalon. Pipareista tulikin ihan kotoisen makuisia, joka johtui varmaan Suomesta tulleesta valmiista piparimaustepussista. Kiitos äiti (ja mummi yrityksestä)!



Löysin jopa tuollaisia muotteja täältä, niin tuli kuin Suomessa.

Pikkuvelikin auttoi painelemaan muoteilla.



Onnistui sentään kaasu-uunissakin leipominen, vaikka se onkin hankalampaa. Varsinkin isot talot osat levisivät ihan muodottomiksi, joten niitä piti heti äkkiä leikellä uunista tultua.


Tein siis pipareita AFS:n joulujuhlaan, jota vietimme illalla 24.12 Korenovskissa. Kotiin halusin tehdä piparitalon ja host perhe ihmettelikin mikä se sellanen on. Tosin unohdin ostaa koristeita, joten ostin vaan lähikaupasta kaikki hedelmäkarkit mitä siellä oli :D

<3


Plus tein sinne myös semmosen maustekakun. Ostin ton paidan Suomesta ennen lähtöä ja se onkin mun lempipaita täällä kotona. Pikkuveli innostu kuvaamaan mua, ni siks minäkin olen kuvissa :D

Muuten joulunaika täällä oli vielä ihan tavallista arkea ja koulussakin olin suomalaisen aatonaaton ja jouluaaton. Keskiviikkonakin olisi tietysti koulua ollut, mutta tuosta Korenovskin juhlasta väsyneenä ja pettyneenä minähän päätin etten kouluun mene.  Maanantai ja tiistai siis meni tosi hyvin koulussa ja illalla kotona tehdessä pipareita ja esitelmää suomalaisesta joulusta. Koulussa kerroin, että Suomessa joulu on 24.12 ja mua onniteltiin koulussa ja muutamat ihanaiset antoivat mulle jopa pieniä joululahjoja<3

Vasemmanpuolisen antoi opettaja, jonka venäjän tunneilla käyn 4. luokan kanssa ja oikeanpuolisen mun host perhe mulle joululahjaksi. Oon ihan otettu<3

Suomalaisesta aattoillasta eli ohjelmasta Korevoskissa en sen sijaan tykännyt. Olisi se varmaan ollut ihan mukavaa, mutta kun siellä oli enimmäkseen esityksiä, joita koulu siellä oli meille valmistellut ja huonon äänentoiston takia ei siitä saanut mitään selvää. Aloin vaan ajattelemaan suomalaista joulua ja sehän ei ainakaan mieltä piristänyt. Illalla kuitenkin oli ihan mukavaa siellä, kun oli rennompaa. Ehkä mulla oli liian korkeat tai väärät odotukset, kun kuitenkin sinne oli tulossa ruokaa ja vaihtarikavereita.


Piti tehä esitys siitä, miten omassa maassa vietetään joulua. Olen ylpeä omastani, sillä näin sen eteen paljon vaivaa. Opin kyllä itsekin jotain uutta suomalaisista perinteistä. Monelle oli yllätys, että joulua vietetään Suomessa 24.pvä eli aattona joulupäivän sijaan. Pidin siis esitelmän venäjäksi ja huomatkaa hieno tonttulakki!

Дед Мороз и снегурочка (pakkasukko ja lumityttö?) tulivat myös käymään, niin kuin joulupukki esiintyy ennen joulua Suomessa. Oikeastaan tuo voidaan kääntää suomeksi niin kuin joulupukki, mutta meillä on oma sana/sananmukainen käännös venäläiselle joulupukille eli pakkasukolle..

Joulukuusi kuuluu uuteen vuoteen.

Vasemmalta maat: USA, Italia, Thaimaa, Japani, Venäjä x 2, Suomi (minä), Venäjä


25.12 eli suomalaisen joulupäivän vietin oikeastaan Suomessa suomalaisen perheen kanssa hengaillen niin paljon kuin pystyin pätkivän Skype-yhteyden kautta. Mulla on nyt täällä venäjällä toinen perhe ja vapaaehtoisen perheestäkin on tullut mulle melkein kuin yksi perhe lisää, kun olen siellä hengaillut. Siellä asuva japanilainen vaihtari sanoikin, että oon sille ku sisko. Voisin siis sanoa, että mun perhe on kasvanut kansainväliseksi. Tämä ei kylläkään vähennä mun Suomi-perheen arvoa. Pikemminkin täällä ollessani sen arvo on vaan kasvanut ja oon tajunnut kuinka tärkeä se on mulle. Suomessa ollessani se kun on ollut niin itsestäänselvyys!

Nam nam, borchia, lettuja, teetä ja maustekakun jäänteet!

Host perheen tuttavat oli kylässä ja niillä ihana pikkunen poikavauva! Ikävä mun lastenhoitotyötä, vaikka kyllä tasan tiedän miten ne lapset osaa huutaakin. Host perhe vitsaili, että lähetetään tää kuva Suomeen, että mites täällä Venäjällä :D


Viime perjantaina olin baletissa katsomassa Pähkinänsärkijän. Jos tykkäsin oopperasta, niin tästä tykkäsin kyllä vielä enemmän! Musiikki oli kaunista ja sitä balettia olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan tahansa (jos paikat eivät olisi puutuneet siellä istuessa).  Sieltä menin siis taas yöksi vapaaehtoisen luo ja lauantaina venäjän tunnille. Siitä alkoikin sitten mun loma! Eilen oltiin sitten pelaamassa jalkapalloa läheisellä jalkapallokentällä. Olihan siellä kylmä, mutta Suomessa on voi olla tollanen keli joskus syksyllä.
Nyt täällä vaan rennosti Uutta Vuotta odotellessa ja illalla, toinen päivä tammikuuta, lähdenkin AFS:n talvileirille Voronezhiin (lausutaan enemmänkin Varonezh,koska paino toisella tavulla ;) )! Kirjoittelen myöhemmin lisää vuodenvaihteesta ja sitten leirin jälkeen leiristä. Sinne leirille kestääkin junamatka semmoset 16,5 tuntia, mikä on venäläisille aika vähän - ei edes vuorokautta! Täällä kun on pitkät etäisyydet.

П. Чайковский (Tsaikovski)
Щелкунчик  (pähkinänsärkijä)
Rakkaudella
Nella

perjantai 20. joulukuuta 2013

Suomimakuja

Niin paljon on taas tapahtunut ja voisin tänne kirjoitella varmaan vaikka kuinka paljon erilaisista tapahtumista ja tunteista, joten katsotaan nyt millainen (kuinka pitkä) tästä postauksesta tulee :) Monena päivänä olisin voinut kirjoittaa hehkutuspostauksen, mutta ei vain ole ollut oikein aikaa. En tiedä jos juuri siksi olenkin ollut niin onnellinen. Kuume meni siis nopeasti ohi ja pääsin sinne opperaankin.
          Kaiken kaikkiaan täällä menee tosi hyvin. Jos näin karkeasti puhutaan, niin kyllä mulla täällä on aluksi ollut tosi vaikeeta. Nyt alkaa kuitenkin jo välillä olla tosi vaikeaa muistaa, miksi mulla on ollu niin vaikeeta! Mutta jos aluksi oli vaikeeta, niin nyt nautin senkin edestä. Toisilla vaihtareilla taas tuntuu olevan alku helpompaa ja nyt joulunaikana vaikeampaa. Vaikka siis kuitenkin mulla on koko ajan ollut täällä mahtavia hetkiä, niin suhteessa huonoja hetkiä on ollut paljon.

En kyllä kadu mitään, varsinkaan tänne lähtöä, niin kuin sanoin meidän Suomen lukiolaisille. Vaikeista hetkistä olen selvinnyt ylpeänä ja entistä vahvempana. Mitä kaikkea olen jo oppinutkaan! Meillä oli siis viime maanantaina lyhyt Skype-yhteys mun Suomen lukioon ja mun piti sitten sanoa muutama sananen. Se oli todella vaikeaa, koska asiat ovat niin monimutkaisia, että miten voi sanoa ne lyhyesti. Kuitenkin suoriuduin siitä (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvin :D Tosin sitten mun ihana, suomalainen ryhmänohjaaja kysyi, että mikä on venäläisten oudoin tapa. Siinä tuli sitten 'black out', eikä mitään tullut mieleen. Olen huomannut, että mulla usein käy niin.. Olisin voinut siihen montakin asiaa heittää, mutta tietysti kaikki tulee vasta jälkikäteen mieleen, siksi kirjoitan tänne muutaman:
          -venäläiset syö aina pelkällä haarukalla
          -varsinkaan talvella kylmää vettä ei saa juoda, koska sitten tulee kurkku kipeäksi (tosin mun host äiti on jo tottunut siihen, että mä juon aina kaikkea kylmää, vaikka aluksi kyllä kauhistelikin sitä)
          -kotoa lähdettäessä laitetaan aina paremmat vaatteet päälle, kun taas aina kotiin saavuttua vaihdetaan rennommat kotivaatteet

Mun suomalaisen ryhmänohjaaja laittoi jälkikäteen mulle vielä kuvan Skype-hetkestä. Olin näköjään ollut ihan jossain isolla ruudulla :D Itse en nähnyt mitään ja tuntui hieman tyhmältä puhua yksin tietokoneen vieressä, vaikka äänen sieltä kuulinkin.
Viime perjantaina olin siis oopperassa! Ooppera oli Пиковая дама (Pikovaja dama) suom. Patarouva, joka on Pushkinin samannimiseen novelliin perustuva ja Tsaikovskin säveltämä (tai niitä sen sävellyksiä). Täytyy myöntää, että en ole mikään oopperan ystävä koskaan ollut, mutta tästä kyllä tykkäsin :) Ensin tietysti ihastelin kaikkea siellä, mutta sitten alkoi olla kieltämättä tulla hiukan tylsää, kun siitä oli niin vaikea saada mitään selvää (vaikka olenki Suomessa sen novellin lukenutkin). Sitten tauoilla mun lempivapaaehtoinen (jonka perheen kanssa olin oopperassa) selosti mulle venäjäksi mitä siinä tapahtuu ja pääsin juoneen mukaan. Viimeisessä, kolmesta osasta, olin jo ihan mukana ja ihan jännitin mitä tapahtuu. Oli siis tosi mielenkiintoista ja hienoa.

Tämä japanilaisvaihtari asuu siis tuon vapaaehtoisen luona. Tää on vaan aina niin random, että aina sen kanssa sattuu ja tapahtuu ja varmasti saa nauraa :D

Mun lempivapaaehtoinen ja sen mies


Teatterisali ei ollut mikään älyttömän iso, mutta sehän oli vaan hyvä niin näki paremmin

Siellähän ei saanut kuvata, mutta pakko oli ottaa pari kuvaa salista :) Näytöstä en sitten kyllä uskaltanut kuvata, vaikka mieli olisi tehnyt :D

Viikonloppuna toimin tavallaan venäläisenä vapaaehtoisena kilpailussa, joka on tarkoitettu venäläisille nuorille. Siinä siis pääpalkintona täysstipendi vuosivaihtoon. Ensimmäisellä kierroksella oli ollut tehtävänä kirjoittaa essee (joku AFS:n liittyvä, en muista mikä) ja viime lauantaina oli siis toinen kierros, johon oli valittu 13 parasta esseenkirjoittajaa. Mä leikin muiden vapaaehtoisten kanssa jotain kulttuuri- ja psykologisia leikkejä ja toiset vapaaehtoiset pitivät yksilöhaastatteluja. Mun tosin piti itekin keskittyä niihin leikkeihin kunnolla, että ymmärsin itse mitä pitää tehdä, joten välillä tarkkailu jäi väkisinkin vähemmälle.. Tykkäsin kuitenkin tuosta päivästä tosi paljon.
          Sunnuntai meillä oli sitten vaihtareiden venäjän tunti, joka on yleensä lauantaina. Sen jälkeen olin kaupungissa yötä ja maanantaiaamulla aikaisin mentiin johonkin venäläisten englannin opettajien konferenssiin. Yksi vapaaehtoinen halusi siis minut ja pari muuta vaihtaria sinne avuksi kertomaan AFS:stä ja muutenkin yleisesti vaihdoista. Silloin tällöin aina olen mukana tällaisissa, koska tietysti AFS:n täällä pitää jatkuvasti etsiä uusia isäntäperheitä, vapaaehtoisia, kouluja, tulevia vaihto-oppilaita jne. sekä on tärkeää antaa tietoa ja mainostaa järjestöä.
          AFS toimii omasta mielestäni ainakin täällä Krasnodarissa tosi hyvin ja aktiivisesti. Tykkään kaikista vapaaehtoisista, vaikka mulla onkin yksi ihan lemppari. Sille aina alusta asti soitttelin, jos oli ongelmia tai vaikeeta ja oon siellä perheen luona ollu yötäkin muutaman kerran. Se vapaaehtoinen on vaan niin ihana, lämminsydäminen ja tahtoo kaikille hyvää!




Olin niin onnellinen, koska sain AFS Venäjä t-paidan!! Kaiken lisäks ne lahjoitti sen mulle, koska oon kuulemma niin aktiivinen vaihtari/vapaaehtoinen! Halusin tuommosen jo alusta lähtien, ku Suomen AFS ei antanu meille Suomi-vaihtareille mitään.. Tästä aioin kyllä antaa palautetta, kun tulen takaisin Suomeen ;)

Sitten olen ollut shoppailemassa, kun on ollut kaikennäköistä pakollista ostettavaa kuten farkut ja sisäkengät kouluun. Eilen sitten tein suomalaisen mummin reseptillä piimäkakkua/maustekakkua. Siinä kaikkia jouluisia mausteita (neilikka, inkivääri, kaneli) ja tuli jo hiukan joulun tuoksu. Onnistui tosi hyvin ja perhe kehui ihan maasta taivaisiin :D Tuli siitä kyllä erilaista kuin Suomessa, mutta hyvää kuitenkin. (Mummi: host veli ja minä yritettiin niitä kokonaisia neilikoita jauheeksi täältä löytyneellä puisella huhmareella. Ei siitä nyt ihan tasaista tullut, mutta sen verran jauheeksi meni, ettei haitannut! Pomeranssin sijaan raastoin joukkoon hiukan appelsiinin kuorta.)

Ei ollut sellaista hienoa vuokaa täällä, mutta menihän se noinkin.

Perhe halusi heti syödä, joten pitihän se sitten heti leikata. Kauniimpia paloja olisi saanut, jos olisi hetken odottanut. Eipä sillä kuitenkaan paljoa väliä ollut, kun ei ne palat tuossa lautasella kauaa pysynyt. Ihan kuin kotona Suomessa :D Pari palaa jäi, jotka host isä vei aamulla töihin.

Olen myös metsästänyt aineita pipareita varten, joita kovin haluaisin tehdä. Onneksi Suomesta lähetetty paketti pääsi perille ja siellä myös piparkakkumauste! Tuo meidän normisiirappi vain tuottaa vielä vaikeuksia, mutta toivon, että jotain sellaista vielä löytäisin.
          Mulle tulleessa paketissa oli siis mun venäjän perheelle pieni joululahja, mulle jokin (jota tosin en halua avata vielä, täytyy olla jotain odotettavaa! Tosin paketti on niin vaurioitunut, että olen melko varma, että siellä on kirja :D ) Lisäksi paketissa äiti oli laittanut mulle Jenkki-purkkaa ja hedelmäkarkkeja! Ah, mulla menee varmaan leuat, kun jauhan tätä suomalaista purkkaa kuin viimeistä päivää..

Ensi viikonloppuna siis mulla olisi suunnitelmissa ainesten etsintää ja pipareiden leivontaa! (Tosin mun hienot suunnitelmat ei melkeen koskaan täällä toteudu, mikä on välillä raivostuttavaa......... Kyllä siihen vähän olen jo oppinut varautumaankin: pessimisti ei meinaan pety ;) On se vaikeaa, mutta yritän ottaa aina suunnitelmien muuttumisen positiivisena yllätyksenä ja henkisenä haasteena)
          Pitäisi kyllä joka tapauksessa pian saada pipareita leivottua, kun jouluaattona mennään Korenovskiin, jossa on AFS:n tapahtuma vaihtareille. Muutenhan täällä jouluaatto on vielä ihan normi koulupäivä. Näistä uuden vuoden menoista en vielä oikein muuten mitään tiedä, kun eivät venäläiset itsekään vielä tiedä. Koulu kuitenkin ilmeisesti loppuu ensi viikon lauantaina eli viikko vielä koulua täällä.
          Yritän kyllä nauttia, kun kerrankin ei ole mitään suuria kokeita tai muuta vaan saa ottaa sen suhteen rennommin. Muutenkin nautin tosi monista asioista täällä, mitkä mulla on ollu koko ajan, mutta en oo vaan tajunnu nauttia. Tää vuosi opettaa ainakin hetkessä elämistä ja niistä hetkistä nauttimistä. Suomessa osaan varmasti nauttia taas eri tavalla niistä tutuista, usein itsestäänselvistäkin asioista. Täällä taas välillä havahdun ajattelemaan esim. "Mä oon täällä Venäjällä, venäläisessä koulussa tunnilla muiden venäläisten kanssa ja tajuan, mitä täällä tapahtuu. Hiukaks siistii!" :D
teatteriliput


Tänne tosin on satanut vaan muutaman kerran lunta  ja yksi päivä oli niin lämmin! Jos en olisi tiennyt, että on talvi, olisin sanonut, että on kevät tai kesä :D Lunta siis ei ole lainkaan maassa edes ollut muutamaa hassua päivää lukuunottamatta.

Rakastan mun kiharoita! En voi uskoo et noi on mun hiukset :D Varsinkin kostealla ilmalla ne kihartuu ihanasti <3


Rakkaudella
Nella

P.s Kiitos jonku hienon Google+ palvelun, saan nyt kännykästä tänne kuvia! Kun se jotenkin automaattisesti varmuuskopioi mun kännykkäkuvat tänne nettiin.. Mikä on kyl tavallaa tosi kiva, mut hiukan pelottavaa, että mistä mun kuvia mahtaa löytyä kohta... Mutta noi Googlen automaattiset kuvaparannukset on kyl hauskoja (kuten tuo lumisade tuolla)


torstai 12. joulukuuta 2013

2 perhettä = tuplasti onnea

Tänään päätin taas saada aikaiseksi kirjoittaa tänne. En siis mennyt kouluun tänään, kun eilen illalla oli vähän kuumetta. Eilen oli 7 astetta pakkasta ja oli niin kylmä! En tiedä johtuiko se erilaisesta ilmankosteudesta vai tuulesta vai nousevasta kuumeesta vaiko kenties siitä, että mulla on housujen sijaan paksut sukkahousut ja niiden päällä vielä legginssit. Kuitenkin oli niin kylmä, etten voinut uskoa, että oli vain tuo -7 astetta. Nytkin täällä sataa vähän lunta. Tämä pakkasilma vaan tuntuu jotenkin niin erilaiselta täällä.

Monissa paikoissa (tosin ei kyllä kotona) on kaikenlaisia "uuden vuoden" koristeita, jotka kyllä vastaa aika paljon meidän joulukoristeita ja siksi erehdyinkin ensin luulemaan niitä joulukoristeiksi.
Reilu viikko tässä taas vierähtänyt ja mietinkin mitä on taas tullut puuhailtua. Enimmäkseen olen kai hengaillut kotona, koska ulkona on niin kylmä :p Yksikin aamu oli kylmä, kova tuuli ja aivan jäätävä kaatosade, eikä kukaan mennyt kouluun - vain host isä lähti aamulla töihin. Tykkään kyllä olla täällä kotonakin. Mulla on niin ihana perhe ja varsinkin mun 7-vuotias pikkuveli on ihan paras. Oon askarrellu sen kanssa paperilumihiutaleita, lukenu yhdessä sen lukuläksyjä (ensin se ja mä kuuntelin, sitten minä ja se kuunteli), pelannu shakkia ja pyöräilly host isoäidin ja isoisän luo maitoa hakemaan.
          Mietin täällä, että kuinka onnellinen mä olenkaan. Mulla on kaksi perhettä eli jopa neljä isoäitiä :D Tietysti mun suomalaiset sukulaiset on ihan erilaisia ja suhde niihin erilainen, mutta mun perhe tai oikeastaan suku täällä on kanssa tosi tärkeä. Lisäksi paljon muita ihmisiä kuten vapaaehtoisia ja kavereita.. Mulla on niin paljon ihania ihmisiä mun ympärilläni, niin siellä Suomessa kuin täällä. Se, että mulla on toinen perhe täällä, ei vähennä mun Suomen perheen arvoa tai merkitystä. Pikemminkin tuntuu, että suhde on jopa vahvistunut tän mun vuoden aikana. Kyllä se ainakin mulle on ne ihmiset, jotka merkitsee, olin sitten missä vaan.

Kuva on aika sumea, koska kukaan ei oikeen koskaan osaa käyttää tätä mun järjestelmäkameraa :/

Nyt joulukuussa on paljon tekemistä täällä ja toivonkin, että tervehtyisin pikaisesti ja pääsisin huomiseen ooppeeraan! Viime viikonloppuna siis amerikkalainen vaihto-oppilas tuli tänne kylään. Vaikka venäjä sujuukin jo, niin kyllä (ainakin toistaiseksi ;) ) enkku on mulla vielä paljon vahvempi ja puhuttiinkin paljon. Kyllä se toinen, samassa tilanteessa oleva vaihtari, ymmärtää näitä usein hyvin ristiriitaisia tunteita paremmin kuin kukaan muu, vaikka tietysti kaikkien kokemukset ovat ainutlaatuisia. Lisäksi tuntuu vähän lomalta, kun puhuu englantia. Ei tarvitse miettiä kaikkea niin paljon ja pystyy kertomaan asioista paljon monipuolisemmin ja helpommin.
          Lauantaina, kun amerikkalainen saapui, oli aivan kamala kaatosade. Onneksi kuitenkin sunnuntaina oli parempi ilma ja hengailtiin sitten kaupungissa. Sunnuntai-iltapäivällä mentiin sitten juna-asemalle ja luulin, että sillä on jo lippu ja pitää vain löytää oikea juna. Eihän sillä kuitenkaan mitään lippua ollut ja siitä sitten miettimään mistäköhän sellaisen saisi ostettua, kun kummallakaan ei ollut siitä mitään hajua. Pienten sekoilujen jälkeen, kysyttiin apua ja siellä oli monta aivan ihanaa venäläistä, joten saatiin sitten lopulta ostettua lippu ja löydettyä vielä oikea juna (vaikka ei tuo asemakaan nyt niin iso ollut, mutta silti!). Myyjätkin olivat kärsivällisiä ja jaksoivat toistaa, kun en heti kaikkea ymmärtänyt. Amerikkalainen ei siis juurikaan opiskellut venäjää ennen tätä vuotta eli mä sitä sitten enemmän hoitelin, kun kielitaito on kuitenkin vahvempi. Sen jälkeen tuli kyllä niin ylpeä fiilis, kun hyvästelin tän toisen vaihtarin. Pystyn jo tuollaisiakin asioita noin vain hoitamaan venäjäksi!

Krasnodar 1 eli toinen Krasnodarin rautatieasemista.

Tänään oli ainakin suunnitelmissa ottaa testiyhteys mun Suomen kouluun Skypen kautta. Maanantaina olisi tarkoitus sanoa muutama sananen mun lukion opiskelijoille, kun niillä on kansainvälisyyspäivä. Hiukan kyllä jänskättää miten tuo tulee menemään. Jotenkin tätä kaikkea on niin vaikea kuvata muutamalla sanalla varsinkin sellaisille, jotka eivät ole tällaista kokenut. Samaan aikaan niin monenlaisia tunteita ja tunteet myös vaihtelevat todella paljon.
          Vaikka viime aikoina on mennyt todella hyvin, täytyy sanoa, että joskus pienet ongelmat kasaantuvat ja tapahtuu kunnon romahdus. Näin kävi taas kerran pitkästä aikaa. Eikun vaan itkupuhelua Skypen kautta Suomen äidille ja kohta kaikki taas hyvin :) Ehkä olin ollut niin onnellinen niin pitkään, että tarvittiin vähän tasapainoa välillä :D
          Eli ei täällä ole pelkkää hyvää tai pelkkää huonoa jatkuvasti. Mutta jos surun tunteet ovat voimakkaita, niin ovat myös ilon ja onnellisuuden tunteetkin. On kuitenkin helppo kertoa tänne vain hyvistä asioita, joita onkin täällä paljon. Kaikki tunteet ovat kuitenkin osa tätä vuotta ja olen kiitollinen kaikista kokemuksista täällä.
          Tajusin, että pohjimmiltani olen aika ujo ja varsinkin aluksi kaikki vaati kauheasti ponnistelua. Ehkä se on myös vähän tällainen suomalainen luonne(?) Nyt jo täälläkin rohkeuteni on kasvanut aivan valtavasti ja esiintymäänkin joutuu aina vähän väliä.

Lopuksi vielä kuva rahkaletuista eli 'syrnikeistä'.


Rakkaudella
Nella

tiistai 3. joulukuuta 2013

Lunta tulvillaan on raikas talvisää...

.. no ei nyt ihan, mutta tänään satoi tänne ensilumi (tai mitä räntää ja rakeita sieltä välillä tuli). Pitäisi varmaan iloita siitä, mutta jotenkin siitä tuli vaan masentuneempi olo, kun tiedän, ettei tänne tule paljoa lunta. Kyllä sitä nyt hiukan maahan jäi, mutta luultavasti sulaa pian pois. Onhan se nyt kuitenkin parempi kuin vesisade, jota täällä on myös ollut viime päivinä. Tykkään kyllä enemmän Suomen talvesta! Täällä se tulee todennäköisesti olemaan tällaista: karu maa ja puut, melko kylmä (tänään hui: yksi aste pakkasta!), vesisadetta ja ehkä hieman lunta. Eikä siitä lumesta edes ole paljoa iloa, kun ei pääse hiihtämään tai pulkkailemaan tai muuten vain tekemään kaikkia lumitouhuja :p



Toinen vaihtari meidän koulusta, Heidi (http://heidimns.blogspot.fi/), kirjoitteli omaan blogiinsa joulumasennuksesta, kun ei ole tänä vuonna viettämässä sitä perinteiden joulua Suomessa. Itselläkin välillä aika samanlaisia ajatuksia, kun ei voi odottaa sitä joulua, joka joka vuosi on tullut. Kai se on kaipausta siitä, että haluisi välillä niitä tuttuja asioita ja minulle ainakin sitä, että tietää tasan tarkkaan mitä on tulossa. Täällä kun en yhtään tiedä mitä odottaa tulevalta vuodenvaihteelta.

Olin siis kerran siellä toisella koululla (nro. 49). Autoin kahden vitosluokan ja yhden kakkosluokan englannin tunneilla opettajia. Siellä lapset olivat kauhean kiinnostuneita ja yksi tyttö kysyi silmät pyöreinä, että olenko minä ihan oikeasti Suomesta :D Kakkosluokan tunnilla mietin, että mikseivät venäläiset osaa englantia, kun he jos toisella luokka-asteella yrittivät oppia esimerkiksi perusfraaseja. Vitosluokalla sitten en enää ihmetellyt, ku he siellä miettivät aivan samoja fraaseja kuin kakkosluokkalaiset (What is your name? How old are you? Where are you from? jne. ). Ehkä näillä ei sitten ole motivaatiota opiskella sitä oikeasti tai jotain..
          Kuten sanoin, oppilaat siellä koulussa olivat yleisesti ottaen todella kiinnostuneita minusta. Vitosluokkalaiset halusivat ottaa kuvia mun kanssa ja muutama tyttö tuli sanomaan mulle "You are really pretty." Awws <3 Sanoin myös, että haluaisin käydä siellä kymmenen ja yhdentoista luokan tunneilla, jotta voisin tutustua niihinkin. Ilmeisesti menen nyt sitten perjantaina sinne uudestaan.

Yleisesti ottaen mun mulla on kaikkea tosi kivaa luvassa täällä! Toivottavasti ensi viikonloppuna amerikkalainen vaihtari pääsee tulemaan Krasnodariin ja omat host vanhempani lupasivat, että hän saa tulla tänne yöksi :)
          Yksi vapaaehtoinen kysyi jokin aika sitten, haluaisinko lähteä oopperaan tai/ja balettiin heidän perheensä kanssa. Totta kai heti halusin, vaikka en koskaan mikään suuri kulttuurinystävä olekaan ollut. Täytyyhän sitä kaikkea kokeilla!
          Toinen vapaaehtoinen taas kysyi minua ja muutamaa muuta tuomaroimaan AFS:n kilpailua. AFS:llä täällä on siis kilpailu venäläisille, jossa pääpalkintona on täysin kustannettu vaihtovuosi ja sen jälkeen jotain osastipendejä. Ensimmäisellä kierroksella heidän piti kirjoittaa essee ja toinen kierros järjestetään täällä Krasnodarissa, jota minäkin ilmeisesti pääsen siis arvioimaan. Tulee kyllä varmasti olemaan vaikeaa, kun tietää, että kaikki osanottajat varmasti haluaisivat lähteä vaihtoon!
          Sitten onkin jo vuorossa venäläinen Uusi Vuosi, jota juhlitaan vuodenvaihteessa. Sen jälkeen lähden AFS:n talvileirille Voronezhiin! Nyt pitää vain jaksaa odottaa täällä kaikkea ja yrittää nauttia jo siitä mitä on (jotenkin tuo jälkimmäinen on mulle jatkuvasti kamalan vaikeaa).

Täälläkin joka aamu pitää nousta sängystä, vaikka ei yhtään huvittaisi! Tsemppiä sinne kaikkialle - oli sitten kylmä tai kuuma :)

Rakkaudella
Nella