Suomimakuja

Niin paljon on taas tapahtunut ja voisin tänne kirjoitella varmaan vaikka kuinka paljon erilaisista tapahtumista ja tunteista, joten katsotaan nyt millainen (kuinka pitkä) tästä postauksesta tulee :) Monena päivänä olisin voinut kirjoittaa hehkutuspostauksen, mutta ei vain ole ollut oikein aikaa. En tiedä jos juuri siksi olenkin ollut niin onnellinen. Kuume meni siis nopeasti ohi ja pääsin sinne opperaankin.
          Kaiken kaikkiaan täällä menee tosi hyvin. Jos näin karkeasti puhutaan, niin kyllä mulla täällä on aluksi ollut tosi vaikeeta. Nyt alkaa kuitenkin jo välillä olla tosi vaikeaa muistaa, miksi mulla on ollu niin vaikeeta! Mutta jos aluksi oli vaikeeta, niin nyt nautin senkin edestä. Toisilla vaihtareilla taas tuntuu olevan alku helpompaa ja nyt joulunaikana vaikeampaa. Vaikka siis kuitenkin mulla on koko ajan ollut täällä mahtavia hetkiä, niin suhteessa huonoja hetkiä on ollut paljon.

En kyllä kadu mitään, varsinkaan tänne lähtöä, niin kuin sanoin meidän Suomen lukiolaisille. Vaikeista hetkistä olen selvinnyt ylpeänä ja entistä vahvempana. Mitä kaikkea olen jo oppinutkaan! Meillä oli siis viime maanantaina lyhyt Skype-yhteys mun Suomen lukioon ja mun piti sitten sanoa muutama sananen. Se oli todella vaikeaa, koska asiat ovat niin monimutkaisia, että miten voi sanoa ne lyhyesti. Kuitenkin suoriuduin siitä (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvin :D Tosin sitten mun ihana, suomalainen ryhmänohjaaja kysyi, että mikä on venäläisten oudoin tapa. Siinä tuli sitten 'black out', eikä mitään tullut mieleen. Olen huomannut, että mulla usein käy niin.. Olisin voinut siihen montakin asiaa heittää, mutta tietysti kaikki tulee vasta jälkikäteen mieleen, siksi kirjoitan tänne muutaman:
          -venäläiset syö aina pelkällä haarukalla
          -varsinkaan talvella kylmää vettä ei saa juoda, koska sitten tulee kurkku kipeäksi (tosin mun host äiti on jo tottunut siihen, että mä juon aina kaikkea kylmää, vaikka aluksi kyllä kauhistelikin sitä)
          -kotoa lähdettäessä laitetaan aina paremmat vaatteet päälle, kun taas aina kotiin saavuttua vaihdetaan rennommat kotivaatteet

Mun suomalaisen ryhmänohjaaja laittoi jälkikäteen mulle vielä kuvan Skype-hetkestä. Olin näköjään ollut ihan jossain isolla ruudulla :D Itse en nähnyt mitään ja tuntui hieman tyhmältä puhua yksin tietokoneen vieressä, vaikka äänen sieltä kuulinkin.

Viime perjantaina olin siis oopperassa! Ooppera oli Пиковая дама (Pikovaja dama) suom. Patarouva, joka on Pushkinin samannimiseen novelliin perustuva ja Tsaikovskin säveltämä (tai niitä sen sävellyksiä). Täytyy myöntää, että en ole mikään oopperan ystävä koskaan ollut, mutta tästä kyllä tykkäsin :) Ensin tietysti ihastelin kaikkea siellä, mutta sitten alkoi olla kieltämättä tulla hiukan tylsää, kun siitä oli niin vaikea saada mitään selvää (vaikka olenki Suomessa sen novellin lukenutkin). Sitten tauoilla mun lempivapaaehtoinen (jonka perheen kanssa olin oopperassa) selosti mulle venäjäksi mitä siinä tapahtuu ja pääsin juoneen mukaan. Viimeisessä, kolmesta osasta, olin jo ihan mukana ja ihan jännitin mitä tapahtuu. Oli siis tosi mielenkiintoista ja hienoa.

Tämä japanilaisvaihtari asuu siis tuon vapaaehtoisen luona. Tää on vaan aina niin random, että aina sen kanssa sattuu ja tapahtuu ja varmasti saa nauraa :D

Mun lempivapaaehtoinen ja sen mies

Teatterisali ei ollut mikään älyttömän iso, mutta sehän oli vaan hyvä niin näki paremmin

Siellähän ei saanut kuvata, mutta pakko oli ottaa pari kuvaa salista :) Näytöstä en sitten kyllä uskaltanut kuvata, vaikka mieli olisi tehnyt :D

Viikonloppuna toimin tavallaan venäläisenä vapaaehtoisena kilpailussa, joka on tarkoitettu venäläisille nuorille. Siinä siis pääpalkintona täysstipendi vuosivaihtoon. Ensimmäisellä kierroksella oli ollut tehtävänä kirjoittaa essee (joku AFS:n liittyvä, en muista mikä) ja viime lauantaina oli siis toinen kierros, johon oli valittu 13 parasta esseenkirjoittajaa. Mä leikin muiden vapaaehtoisten kanssa jotain kulttuuri- ja psykologisia leikkejä ja toiset vapaaehtoiset pitivät yksilöhaastatteluja. Mun tosin piti itekin keskittyä niihin leikkeihin kunnolla, että ymmärsin itse mitä pitää tehdä, joten välillä tarkkailu jäi väkisinkin vähemmälle.. Tykkäsin kuitenkin tuosta päivästä tosi paljon.
          Sunnuntai meillä oli sitten vaihtareiden venäjän tunti, joka on yleensä lauantaina. Sen jälkeen olin kaupungissa yötä ja maanantaiaamulla aikaisin mentiin johonkin venäläisten englannin opettajien konferenssiin. Yksi vapaaehtoinen halusi siis minut ja pari muuta vaihtaria sinne avuksi kertomaan AFS:stä ja muutenkin yleisesti vaihdoista. Silloin tällöin aina olen mukana tällaisissa, koska tietysti AFS:n täällä pitää jatkuvasti etsiä uusia isäntäperheitä, vapaaehtoisia, kouluja, tulevia vaihto-oppilaita jne. sekä on tärkeää antaa tietoa ja mainostaa järjestöä.
          AFS toimii omasta mielestäni ainakin täällä Krasnodarissa tosi hyvin ja aktiivisesti. Tykkään kaikista vapaaehtoisista, vaikka mulla onkin yksi ihan lemppari. Sille aina alusta asti soitttelin, jos oli ongelmia tai vaikeeta ja oon siellä perheen luona ollu yötäkin muutaman kerran. Se vapaaehtoinen on vaan niin ihana, lämminsydäminen ja tahtoo kaikille hyvää!

Olin niin onnellinen, koska sain AFS Venäjä t-paidan!! Kaiken lisäks ne lahjoitti sen mulle, koska oon kuulemma niin aktiivinen vaihtari/vapaaehtoinen! Halusin tuommosen jo alusta lähtien, ku Suomen AFS ei antanu meille Suomi-vaihtareille mitään.. Tästä aioin kyllä antaa palautetta, kun tulen takaisin Suomeen ;)

Sitten olen ollut shoppailemassa, kun on ollut kaikennäköistä pakollista ostettavaa kuten farkut ja sisäkengät kouluun. Eilen sitten tein suomalaisen mummin reseptillä piimäkakkua/maustekakkua. Siinä kaikkia jouluisia mausteita (neilikka, inkivääri, kaneli) ja tuli jo hiukan joulun tuoksu. Onnistui tosi hyvin ja perhe kehui ihan maasta taivaisiin :D Tuli siitä kyllä erilaista kuin Suomessa, mutta hyvää kuitenkin. (Mummi: host veli ja minä yritettiin niitä kokonaisia neilikoita jauheeksi täältä löytyneellä puisella huhmareella. Ei siitä nyt ihan tasaista tullut, mutta sen verran jauheeksi meni, ettei haitannut! Pomeranssin sijaan raastoin joukkoon hiukan appelsiinin kuorta.)

Ei ollut sellaista hienoa vuokaa täällä, mutta menihän se noinkin.

Perhe halusi heti syödä, joten pitihän se sitten heti leikata. Kauniimpia paloja olisi saanut, jos olisi hetken odottanut. Eipä sillä kuitenkaan paljoa väliä ollut, kun ei ne palat tuossa lautasella kauaa pysynyt. Ihan kuin kotona Suomessa :D Pari palaa jäi, jotka host isä vei aamulla töihin.

Olen myös metsästänyt aineita pipareita varten, joita kovin haluaisin tehdä. Onneksi Suomesta lähetetty paketti pääsi perille ja siellä myös piparkakkumauste! Tuo meidän normisiirappi vain tuottaa vielä vaikeuksia, mutta toivon, että jotain sellaista vielä löytäisin.
          Mulle tulleessa paketissa oli siis mun venäjän perheelle pieni joululahja, mulle jokin (jota tosin en halua avata vielä, täytyy olla jotain odotettavaa! Tosin paketti on niin vaurioitunut, että olen melko varma, että siellä on kirja :D ) Lisäksi paketissa äiti oli laittanut mulle Jenkki-purkkaa ja hedelmäkarkkeja! Ah, mulla menee varmaan leuat, kun jauhan tätä suomalaista purkkaa kuin viimeistä päivää..

Ensi viikonloppuna siis mulla olisi suunnitelmissa ainesten etsintää ja pipareiden leivontaa! (Tosin mun hienot suunnitelmat ei melkeen koskaan täällä toteudu, mikä on välillä raivostuttavaa......... Kyllä siihen vähän olen jo oppinut varautumaankin: pessimisti ei meinaan pety ;) On se vaikeaa, mutta yritän ottaa aina suunnitelmien muuttumisen positiivisena yllätyksenä ja henkisenä haasteena)
          Pitäisi kyllä joka tapauksessa pian saada pipareita leivottua, kun jouluaattona mennään Korenovskiin, jossa on AFS:n tapahtuma vaihtareille. Muutenhan täällä jouluaatto on vielä ihan normi koulupäivä. Näistä uuden vuoden menoista en vielä oikein muuten mitään tiedä, kun eivät venäläiset itsekään vielä tiedä. Koulu kuitenkin ilmeisesti loppuu ensi viikon lauantaina eli viikko vielä koulua täällä.
          Yritän kyllä nauttia, kun kerrankin ei ole mitään suuria kokeita tai muuta vaan saa ottaa sen suhteen rennommin. Muutenkin nautin tosi monista asioista täällä, mitkä mulla on ollu koko ajan, mutta en oo vaan tajunnu nauttia. Tää vuosi opettaa ainakin hetkessä elämistä ja niistä hetkistä nauttimistä. Suomessa osaan varmasti nauttia taas eri tavalla niistä tutuista, usein itsestäänselvistäkin asioista. Täällä taas välillä havahdun ajattelemaan esim. "Mä oon täällä Venäjällä, venäläisessä koulussa tunnilla muiden venäläisten kanssa ja tajuan, mitä täällä tapahtuu. Hiukaks siistii!" :D

teatteriliput

Tänne tosin on satanut vaan muutaman kerran lunta  ja yksi päivä oli niin lämmin! Jos en olisi tiennyt, että on talvi, olisin sanonut, että on kevät tai kesä :D Lunta siis ei ole lainkaan maassa edes ollut muutamaa hassua päivää lukuunottamatta.

Rakastan mun kiharoita! En voi uskoo et noi on mun hiukset :D Varsinkin kostealla ilmalla ne kihartuu ihanasti <3

Rakkaudella
Nella

P.s Kiitos jonku hienon Google+ palvelun, saan nyt kännykästä tänne kuvia! Kun se jotenkin automaattisesti varmuuskopioi mun kännykkäkuvat tänne nettiin.. Mikä on kyl tavallaa tosi kiva, mut hiukan pelottavaa, että mistä mun kuvia mahtaa löytyä kohta... Mutta noi Googlen automaattiset kuvaparannukset on kyl hauskoja (kuten tuo lumisade tuolla)