2 perhettä = tuplasti onnea

Tänään päätin taas saada aikaiseksi kirjoittaa tänne. En siis mennyt kouluun tänään, kun eilen illalla oli vähän kuumetta. Eilen oli 7 astetta pakkasta ja oli niin kylmä! En tiedä johtuiko se erilaisesta ilmankosteudesta vai tuulesta vai nousevasta kuumeesta vaiko kenties siitä, että mulla on housujen sijaan paksut sukkahousut ja niiden päällä vielä legginssit. Kuitenkin oli niin kylmä, etten voinut uskoa, että oli vain tuo -7 astetta. Nytkin täällä sataa vähän lunta. Tämä pakkasilma vaan tuntuu jotenkin niin erilaiselta täällä.

Monissa paikoissa (tosin ei kyllä kotona) on kaikenlaisia "uuden vuoden" koristeita, jotka kyllä vastaa aika paljon meidän joulukoristeita ja siksi erehdyinkin ensin luulemaan niitä joulukoristeiksi.

Reilu viikko tässä taas vierähtänyt ja mietinkin mitä on taas tullut puuhailtua. Enimmäkseen olen kai hengaillut kotona, koska ulkona on niin kylmä :p Yksikin aamu oli kylmä, kova tuuli ja aivan jäätävä kaatosade, eikä kukaan mennyt kouluun - vain host isä lähti aamulla töihin. Tykkään kyllä olla täällä kotonakin. Mulla on niin ihana perhe ja varsinkin mun 7-vuotias pikkuveli on ihan paras. Oon askarrellu sen kanssa paperilumihiutaleita, lukenu yhdessä sen lukuläksyjä (ensin se ja mä kuuntelin, sitten minä ja se kuunteli), pelannu shakkia ja pyöräilly host isoäidin ja isoisän luo maitoa hakemaan.
          Mietin täällä, että kuinka onnellinen mä olenkaan. Mulla on kaksi perhettä eli jopa neljä isoäitiä :D Tietysti mun suomalaiset sukulaiset on ihan erilaisia ja suhde niihin erilainen, mutta mun perhe tai oikeastaan suku täällä on kanssa tosi tärkeä. Lisäksi paljon muita ihmisiä kuten vapaaehtoisia ja kavereita.. Mulla on niin paljon ihania ihmisiä mun ympärilläni, niin siellä Suomessa kuin täällä. Se, että mulla on toinen perhe täällä, ei vähennä mun Suomen perheen arvoa tai merkitystä. Pikemminkin tuntuu, että suhde on jopa vahvistunut tän mun vuoden aikana. Kyllä se ainakin mulle on ne ihmiset, jotka merkitsee, olin sitten missä vaan.

Kuva on aika sumea, koska kukaan ei oikeen koskaan osaa käyttää tätä mun järjestelmäkameraa :/

Nyt joulukuussa on paljon tekemistä täällä ja toivonkin, että tervehtyisin pikaisesti ja pääsisin huomiseen ooppeeraan! Viime viikonloppuna siis amerikkalainen vaihto-oppilas tuli tänne kylään. Vaikka venäjä sujuukin jo, niin kyllä (ainakin toistaiseksi ;) ) enkku on mulla vielä paljon vahvempi ja puhuttiinkin paljon. Kyllä se toinen, samassa tilanteessa oleva vaihtari, ymmärtää näitä usein hyvin ristiriitaisia tunteita paremmin kuin kukaan muu, vaikka tietysti kaikkien kokemukset ovat ainutlaatuisia. Lisäksi tuntuu vähän lomalta, kun puhuu englantia. Ei tarvitse miettiä kaikkea niin paljon ja pystyy kertomaan asioista paljon monipuolisemmin ja helpommin.
          Lauantaina, kun amerikkalainen saapui, oli aivan kamala kaatosade. Onneksi kuitenkin sunnuntaina oli parempi ilma ja hengailtiin sitten kaupungissa. Sunnuntai-iltapäivällä mentiin sitten juna-asemalle ja luulin, että sillä on jo lippu ja pitää vain löytää oikea juna. Eihän sillä kuitenkaan mitään lippua ollut ja siitä sitten miettimään mistäköhän sellaisen saisi ostettua, kun kummallakaan ei ollut siitä mitään hajua. Pienten sekoilujen jälkeen, kysyttiin apua ja siellä oli monta aivan ihanaa venäläistä, joten saatiin sitten lopulta ostettua lippu ja löydettyä vielä oikea juna (vaikka ei tuo asemakaan nyt niin iso ollut, mutta silti!). Myyjätkin olivat kärsivällisiä ja jaksoivat toistaa, kun en heti kaikkea ymmärtänyt. Amerikkalainen ei siis juurikaan opiskellut venäjää ennen tätä vuotta eli mä sitä sitten enemmän hoitelin, kun kielitaito on kuitenkin vahvempi. Sen jälkeen tuli kyllä niin ylpeä fiilis, kun hyvästelin tän toisen vaihtarin. Pystyn jo tuollaisiakin asioita noin vain hoitamaan venäjäksi!

Krasnodar 1 eli toinen Krasnodarin rautatieasemista.

Tänään oli ainakin suunnitelmissa ottaa testiyhteys mun Suomen kouluun Skypen kautta. Maanantaina olisi tarkoitus sanoa muutama sananen mun lukion opiskelijoille, kun niillä on kansainvälisyyspäivä. Hiukan kyllä jänskättää miten tuo tulee menemään. Jotenkin tätä kaikkea on niin vaikea kuvata muutamalla sanalla varsinkin sellaisille, jotka eivät ole tällaista kokenut. Samaan aikaan niin monenlaisia tunteita ja tunteet myös vaihtelevat todella paljon.
          Vaikka viime aikoina on mennyt todella hyvin, täytyy sanoa, että joskus pienet ongelmat kasaantuvat ja tapahtuu kunnon romahdus. Näin kävi taas kerran pitkästä aikaa. Eikun vaan itkupuhelua Skypen kautta Suomen äidille ja kohta kaikki taas hyvin :) Ehkä olin ollut niin onnellinen niin pitkään, että tarvittiin vähän tasapainoa välillä :D
          Eli ei täällä ole pelkkää hyvää tai pelkkää huonoa jatkuvasti. Mutta jos surun tunteet ovat voimakkaita, niin ovat myös ilon ja onnellisuuden tunteetkin. On kuitenkin helppo kertoa tänne vain hyvistä asioita, joita onkin täällä paljon. Kaikki tunteet ovat kuitenkin osa tätä vuotta ja olen kiitollinen kaikista kokemuksista täällä.
          Tajusin, että pohjimmiltani olen aika ujo ja varsinkin aluksi kaikki vaati kauheasti ponnistelua. Ehkä se on myös vähän tällainen suomalainen luonne(?) Nyt jo täälläkin rohkeuteni on kasvanut aivan valtavasti ja esiintymäänkin joutuu aina vähän väliä.

Lopuksi vielä kuva rahkaletuista eli 'syrnikeistä'.

Rakkaudella
Nella