Моя нормальная русская жизнь

Tuntuu taas, että juurihan kirjoittelin blogiin, mutta onhan siitäkin ehtinyt taas hetki vierähtää. Aika menee nopeammin, kun on enemmän tekemistä. Viihdyn täällä tosi hyvin. Tuntuu, että koulustakin alkaa pikkuhiljaa saamaan parempia kavereita, Täällä oikeastaan tätä "kaikkea vanhaa" vaan, jos niin voi sanoa. Aina vähitellen kaikkea uutta ja mielenkiintoista, mutta se ei ole läheskään niin rankkaa kuin aluksi, kun osaa kieltä paremmin ja muutenkin tuntee kulttuuria.

Tässä kuva, kun oltiin silloin sitä olympiatulta katsomassa koulun kanssa (viime postauksessa taisin jotain kirjoittaa siitä). Siinä siis meni ohi tommone saattue, missä oli jotain sponsoreiden autoja sun muita.

Täällä on vaihtareille sellainen kilpailu, nimeltään "My vision of Russia". Haluan yrittää siihen osallistua, vaikka huonosti yleensä tunnen tietokoneet. Tällä hetkellä tuntuu, että ajattelen jo venäjäksi. Ei tarvitse kääntää päässä asioita ja jopa kiroan venäjäksi :D Välillä sekaisin kyllä päässä kaikki kielet ja unohdan miten sanat kirjoitetaan englanniksi tai kirjoitan suomeksi lauseita, jotka eivät ole suomen kielessä järkeviä. Voin tyyliin kirjoittaa preesenssissä ilman olla-verbiä, koska venäjässä sitä ei tarvita (Minä kaupungissa - kuulostaa ihan järkevältä?) Eihän äidinkieltään voi unohtaa, mutta täällä kun suomea kuulee niin harvoin ja kavereiden kanssa kirjoitellessa ei ole väliä miten kirjoittaa, koska kuitenki ne tajuavat. Lisäksi toisen Suomen vaihtarin ansiosta(syystä) on alkanut tarttua murre ja saatan vielä kirjoittaa "mie ja sie".. Ei olla nähty kun kerran täällä Venäjällä livenä vaihdon aikana, mutta viestitelty näköjään tarpeeksi... Kiitos Tiinuska<3 :D

Pääkatu näin pimeällä on tosi hienon näköinen livenä!

Sitä esitelmää tehdessä on pitänyt vähän koota ajatuksia ja tätä puolta vuotta kasaan. Tänään olen siis ollut Venäjällä tasan 6 kk!! Ei herran jestas. Neljä enää jäljellä. Olen mielummin ajattelematta sitä ja elän täällä päivä kerrallaan ja yritän nauttia! Sen voi varmaan vain vaihtarit ymmärtää, mutta kun tulen takaisin Suomeen, en tule koskaan olemaan täysin kotona. Pala musta jää tänne, koska mulla on täällä toinen perhe, toiset ystävät - toinen elämä. Se on sen hinta, että rakastaa ihmisiä kahdessa paikassa maailmassa. Olen varmaan jo monta kertaa kirjoittanut tänne, mutta en voi olla kirjoittamatta, miten onnellinen olen aivan jokaisesta mulle tärkeästä ihmisestä.

Tätä vuotta on todella vaikea koota lyhyesti. Täällä on ollut vaikeeta. Tää on ehdottomasti mun elämäni vaikein vuosi. Samaan aikaan tää on aivan ehdottomasti mun elämäni paras vuosi. Eikä se todellakaan ole niin yksinkertaista.

Tässä välissä ehdin TAAS olla kipeänäkin. Antibiooteilla parannuin kuitenkin nopeasti ja juuri sopivasti synttäreiksi. Miulle tuli sitten 18 vuotta täyteen. Hassua. Mulle tärkeet ihmiset muisti mua täällä ja lisäksi sain ihania terveisiä Suomesta. Välillä sattuu, kun on niin ikävä aivan valtavan ihania ihmisiä Suomesta. Jaksan kuitenkin sillä, että tiedän heidän olevan mulle tärkeitä ja odottavan mua takaisin, olin sitten poissa kuinka kauan vain.

Muutama kuva on keilaamasta.. Tai siis kuvia on paljon, koska kaikki kuvailivat mun kameralla, mutta melkein kaikki aivna sumeita :D

Ilmat täällä on tosi vaihtelevia. Tässä aikasemmin oli viikko, jota kutsutaan "helmikuun ikkunaksi". Lämpöä saattoi siis olla +18.. Lunta siis täällä ei todellakaan enää ole. Siitä sai nauttia vain pari viikkoa, jos sitäkään! Nyt täällä välillä tosi kylmä (melkein nollassa) ja välillä voi olla vaikka +15 ja lämmin auringonpaiste.

Sain muuten näitten enkun kokeesta vitosen, mikä on siis asteikolla 1-5 paras arvosana :)) Biologiastakin sain vitosen ihan muuten vaan, koska kiva opettaja :p

Oli hienoa ja tosi jännää kattoa jääkiekkoa! Suomi-Venäjä pelin jälkeen sain olla ylpeä Suomesta! Jee!

Rakkaudella
Nella

P.S Voi olla, että postauksia tulee vähän harvemmin, koska eipä täällä mitään ihmeempiä nyt ole :) Laiskuudellakin tosin voi olla osansa.