Лицейский бал

Tänään mulla vielä ihana kampaus muistona eilisestä, joka oli onneksi aamulla vielä suhteellisen hyvässä kunnossa :) Maanantaina meillä oli siis 'lyseon tanssiaiset' (otsikon suomennos) ja viime päivinä aika on siis kulunut siihen. Ensin harjoituksiin, sitten mekon ja kenkien ostamiseen sekä tietysti itse tanssiaispäivään. Viime päivien tapahtumat kuvaavat varmaan aika hyvin elämääni täällä, joten haluan kirjoittaa niistä tänne hiukan tarkemmin kuin yleensä (toisin sanoen tulee varmaan pitkä postaus).

 Lauantaina mulla ei ollut vielä mitään valmiina enkä osannut tanssiaskeleita. Sitten kun olin vielä väärään aikaan koululla lauantaiaamuna (kiitos mun tanssiparin), niin stressi kävi liian suureksi. Ennen sitä onnistuin vielä vakuuttelemaan itselleni, että kaikki menee vielä hyvin, mutta tuolloin en enää pystynyt. Alkoi vaan ahdistaa koko tilanne ja kyyneleet virtaamaan. Päivä aikaa tansseihin, eikä vielä mitään! Suomessa kun joillain on nyt jo mekko/puku valmiina helmikuussa oleviin wanhoihin..
          Lähdin kävelemään kotiin koululta, vaikka tiesin, etten ehdi olla siellä kauaakaan, kun yhdeltä oli oikeasti harjoitukset ja minun piti olla takaisin koululla. En vain tiennyt mitä muutakaan tehdä. Kävelin siis kotiin itkien vajaa neljä kilometriä ja tekstailin samalla suomalaisten ystävien kanssa, jotka saivat mut tuntemaan jo hiukan paremmaksi. Kotona sitten söin ja host-isäkin vakuutteli, että kyllä kaikki menee hyvin. Minä sen sijaan jankkasin, etten tiedä mitään ja en ymmärrä mitään (jota keskustelua muuten kävin venäjäksi kaiken ymmärtäen). Kotona ehdin viettää vain noin puolisen tuntia ja lähtiessä olo ei ollut vieläkään kovin hyvä. Olin kyllä tipalla heittää hanskat tiskiin koko tanssiaisten suhteen.
          Matkalla takaisin kouluun päätin sitten toden teolla ryhdistäytyä ja neljän kilometrin aikana ehdin ajatella paljon sekä saamaan naaman takaisin normaalikuntoon. Lopulta koko tilanne alkoi huvittamaan minua. Yleinen vastaus kysymykseen "Why Russia?" on meinaan ollut "Because I wanted something completely different" ja sitten täällä itken kun on niin erilaista ja vaikeaa :D Tää ajattelutapa etenkin ajankäytön suhteen vaan ajaa mut välillä hulluuden partaalle, vaikka yritän kovasti olla stressaamatta. Se on vaan niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kaiken vielä kruunasi se, kun AFS:n vapaaehtoinen soitti minulle, että sunnuntain retki luontoon on peruttu. Vastasin siihen vaan nauraen, että olisihan se pitänyt arvata.

Tanssiharjoituksissa huomasin, että eivät muutkaan vielä osanneet tanssikuvioita, vaikka he sentään ymmärtävät selityksetkin. minun taas piti aina vain matkia muita ja yrittää pysyä perässä. Harjoitusten jälkeen menin host-isän kanssa erään naisen luo vuokraamaan mekkoa. Sieltä sitten löysinkin ihanan mekon tuhannella ruplalla :) Käytiin vielä lauantaina etsimässä vaaleita kenkiä, mutta sanoin sitten, että voinhan etsiä niitä sunnuntaina, kun retki kuitenkin oli peruttu. Sunnuntaina sitten löysinkin ihanat kengät vajaalla tuhannella ruplalla!
          Kenkien löytämisen jälkeen näin sitten sattumalta japanilaisen vaihtaripojan ostoskeskuksessa. Hän odotteli paria venäläistä kaveriaan ja siinä jutellessamme he ehtivätkin jo ilmestyä paikalle. Liityin sitten heidän seuraansa ja he olivat menossa japanilaiseen ravintolaan syömään. Oli muuten hyvää! Sen jälkeen kävimme vielä keilaamassa.
          Aikaisemmin olin kysellyt äidiltä, missä voisin laitattaa hiukset, kun en niitä itse osaa niin nätisti laittaa kuin halusin ja täällä ei nyt oikeen ole ketään omaa tuttua, kuka olisi niitä voinut laittaa. Illalla äiti sanoi, että oli varannut mulle ajan tän meidän kylän kampaajalta. Maanantaiaamulla suuntasin sitten sinne. hiukan pelotti mitä siitä tulee, kun en osaa selittää mitään. Kahden tunnin kuluttua minulla oli ihana kampaus ja mukava kampaajanainen vielä heitti minut autolla lautalle, jotta en myöhästyisi! Tuhannella ruplalla sain siis kampauksenkin :D Ihanan kampauksen, mekon, kenkien ja naapurilta saatujen korujen kanssa matkasin sinne tanssipaikalle.
          Kenraaliharjoitukset olivat aika katastrofi, eikä monikaan vielä tiennyt mitä piti tehdä milloinkin. Vielä tansseissakaan hommat eivät menneet ihan pilkulleen, mutta ei kukaan niistä tuntunut kummemmin stressaavan. Musta tuntuu, että mokailin ihan kauheesti ja säntäilin sinne tänne ja tunnuin unohtavan senkin vähän niistä tansseista, minkä osasin. Salaa olin ihan onnellinen siitä, etteivät kaikki muutkaan muistaneet askeleita :D Kuitenkin se on nyt ohi ja kaikesta huolimatta oli ihana prinsessapäivä. Enkä voisi olla tyytyväisempi itseeni, kun kaikesta huolimatta en luovuttanut :) Tänään käytiin vielä palauttamassa mekko.

Mun tanssipari

Kaikkea hyvää sinne!

Rakkaudella
Nella

P.s Julkaisen tämän tekstin ensin ja yritän sitten lisäillä muutamia kuvia, koska host-äiti varmaan tarvitsee nettiä jossain vaiheessa. Siten saan sentään julkaistua tämän tänään ja voin lisäillä kuvia myöhemmin. Ongelmana vaan, että haluaisin lisätä tänne niin paljo kuvia, mutta lataaminen kestää yleensä tuhottaman kauan.