Valssin askeleita

En oikeen jaksa päivittää blogiani kovin usein, vaikka tiedän, että jotkut ainakin aina sitä kovin odottavat. Ensinnäkin en jaksa viettää kauheasti aikaa iltaisin tietokoneen ääressä kirjoittamassa suomeksi. Kun koko ajan käyttää vain venäjän kieltä, kaikki on paljon yksinkertaisempaa. Kun siihen lisää suomen ja englannin niin kaikki kielet alkaa mennä ihan sekaisin päässä. Suomessa halusin kirjoittaa blogiani englanniksi, koska silloin piti kääntää vain suomesta englanniksi. Täällä taas englannista suomeksi, suomesta venäjäksi, venäjästä suomeksi, englannista venäjäksi (puhumattakaan siitä, että ruotsi on jo painettu syvälle mielen uumeniin).. Siksi vaihtaritkin sanovat, että on hyvä laittaa säilöön muut kielet ja keskittyä venäjän kieleen. En siis todellakaan halua unohtaa muita kieliä, vaan täällä ollessani haluan vain todella oppia hyvin venäjän kielen. Vuoden jälkeen ehdin kuitenkin palautella niitä muita kieliä takaisin mieleen.
          Välillä tuntuu, että ei vitsit, ymmärsin kaiken mitä joku sanoi, mutta taas välillä ei ymmärrä yhtään mitään. Olin elokuvissa äidin, isän ja nuoremman veljeni kanssa katsomassa Stalingradin. Sen jälkeen hiukan alkoi masentaa, kun en ymmärtänyt koko elokuvan aikana juurikaan mitään, mutta kyllä uskon, että kielitaitoni on nyt jo parantunut. Yritän opiskella venäjää paljon ja yleensä koulussa, kun en ymmärrä tunneilla mitään, teen venäjän läksyjä, käännöksiä tai yritän opiskella sanoja :)

Lisäksi en oikein aina tiedä mitä kertoa tai jaksa kirjoittaa. Tosin kyllä sitä tekstiä aina tuntuu tulevan kun vaan jaksaa ja on aikaa kirjoitella. Täällä tätä arkea kanssa eletään. Nyt en ole ottanut juurikaan valokuvia, kun kaikki on juuri ollut tätä tavallista elämää täällä. Tosin tajusin, että syksy täällä on ollut todella kaunis ja olisin halunnut ottaa siitä kuvia, mutta nyt alkaa olla jo liian myöhäistä, koska melkein kaikki lehdet ovat jo pudonneet puista! En edes oikein muista mitä kaikkea olen tehnyt viime aikoina. Päivät täällä tuntuvat kuluvan nopeasti. 21.10 eli ensi viikon maanantaina mun koulussa on lyseon tanssiaiset, joihin tietysti halusin osallistua. Se ei ole pakollinen ja vain osa osallistuu.
           Yhtenä koulupäivänä oltiin koko päivä harjoittelemassa ja sitten koulun jälkeen on ollut harjoituksia. Siellä tanssimme kolme tanssia: valssia, polkkaa ja bolognesea, jos olen oikein ymmärtänyt, kun en mikään tanssin mestari ole. Valitettavasti tanssiparinikaan ei ole, mutta olen varma että ne valssin pyörähdyksetkin tulevat vielä sujumaan! :D Olen myös yrittänyt etsiä mekkoa, mutta toistaiseksi ei ole vielä sopivaa löytynyt. No mikäs kiire tässä vielä on, 4 päivää vielä tansseihin ;) Kengätkin varmaan pitäisi ostaa.. No onneksi olen alkanut hiukan enemmän omaksumaan tämän rennomman elämänasenteen, kyllä kaikki kuitenkin järjestyy!

Tästä kirjoittamisesta haluan sanoa, että pahoittelen kaikista virheistä. Täällä ei tosin päde samat äidinkielensäännöt ja se mikä suomessa on oikein, on täällä väärin. Suomessa opettajat aina alaluokilla painottivat, että piste on lauseen merkki, eikä sitä laiteta yhden tai kahden sanan perään - tai varsinkaan otsikkoon! Täällä taas aina pitää laittaa piste, vaikka kyseessä olisi yhden sanan otsikko (tietokonetekstissä, saduissa ym. ei tosin aina ole . Siitä sen huomaa, että mikä on normaalia ja oikein Suomessa, ei välttämättä ole oikein täällä.

Yhtenä päivänä olin kahden muun vaihtarin kanssa esittelemässä AFS:a ja meidän maitamme jossain todella fiinissä koulussa. Minun tarvitsi esittää passin kopio päästäkseni kouluun sisälle! Se oli ilmeisesti jokin yksityiskoulu. He halusivat koulussa, että puhumme englantia ja sepäs sekoitti minun päätäni, kun ei ollut pitkään aikaan todella kunnolla puhua englantia! Venäjä ja englanti menivät välillä sekaisin ja unohdin sanoja kuten mikä on Ruotsi englanniksi. Tiedän sen todella hyvin, mutta esitelmää pitäessäni muistin mikä Ruotsi on suomeksi, venäjäksi ja jopa ruotsiksi, mutta englanniksi en sitten millään.
          Aamulla, kun minun piti olla koululla nro.23 klo. 7.50, minulla oli suuria ongelmia venäläisen, julkisen liikenteen kanssa! Ensin päästyäni kaupungin pysäkille odotin marsrutkaa nro.15 tunnin, eikä sitä lopultakaan näkynyt. Tunnin odottamisen jälkeen otin sitten toisen numeron ja matkasin kadulle, josta pääsin raitiovaunulla. Yhteensä matkaan kului ehkä 2,5-3 tuntia! En vieläkään voi ymmärtää miten siihen pystyi kulumaan niin kauan.. No lähinnä tilanne alkoi huvittamaan minua, sillä en muista, että olisin koskaan ollut mistään yli tunnin myöhässä.

No, kyllä mulla näköjään sanottavaa riittää :D Kuitenkin siitä pitkä aika, kun viimeksi kunnolla kirjoittelin. Pahoittelen, ettei kuvia ole, mutta ehkä myöhemmin voin yrittään lisätä jotain vanhempia kuvia, mitä en ole onnistunut lisäämään aikaisemmin.
  Hyvää syysloman jatkoa sinne kylmään Suomeen! Täällä ilmeisesti loma ensi kuun alussa, 10 päivää. 1.-5.10 menen Sochiin vapaaehtoiselle AFS:n järjestämälle leirille. Odotan sitä kyllä innolla :))

Rakkaudella
Nella

P.S Kyllä musta varmaan venäläinen saadaan, kun tätäkin tekstiä kirjoittaessa piti kaksi kertaa hakea teetä, kun teki niin paljon mieli ;)

Lisäys 18.10 Tässä jotain hiukan vanhempia kuvia:

Шашлик (shashlik) Yleensä en kauheasti tykkää lihasta, mutta toi on kyllä hyvää :))

Osa mun luokasta

 Oltiin toisessa koulussa Dinskayassa ja sain muutaman kuvan sieltä yhdeltä tytöltä:

Leivän ja suolan tarjoaminen on ilmeisesti venäläinen tapa toivottaa tervetulleeksi. Tämä oli jo toinen kerta, kun saimme tämän kokea.

Kuva, kun oltiin isän kanssa katsomassa jalkapalloa. Silloin oli kyllä kylmä, kun oli jo myöhäinen ilta ja sateinen keli! Tosin katsomo oli kyllä täydenmpi kun tässä kuvassa näyttää, koska suurin osa saapui vasta hiukan jälkeen kun ottelu oli jo alkanut.. Kuten venäläiset aina tuntuvat saapuvan! 

Tämä ja alempi kuva pikkuveljeni 7-vuotissyntymäpäiviltä. Annoin sille lahjaksi tuon tikkarin :D 

Kuvassa on molemmat pikkuveljeni, äitini, isoäiti ja isoisä, isän täti ja setä, sekä ihan oikealla kotona asuva isoäiti :)