Всё будет хорошо

Tänne kuuluu tosi hyvää! Otsikon voisi kääntää vaikka "Kaikki menee hyvin" ja se oikeasti tuntuu kuvaavan niin hyvin tätä yleistä ajattelutapaa täällä. Vaikka oltaisiin jo myöhässä eikä tietoa miten jonnekin päästään, niin ei stressiä. Siinähän ehtii vielä vaikka rauhassa teetä juomaan! Täällä koska kaikki tuntuvat ajattelevan niin, se oikeasti toimii. Mun spontaaniuskin taas tuntuu aina olevan suunniteltua. Ajattelen eri vaihtoehtoja aina joka kantilta ja joka asiaan varasuunnitelman.. :p 

          Tämä kävi hyvin ilmi varsinkin, kun pelasin shakkia host isäni kanssa: Minä mietin aina tarkkaan mitä liikutan ja mitä sitten voisi tapahtua tai jos meneekin näin niin mitä sitten voisi tapahtua. Minulla siis kesti aina kauan omalla vuorolla, kun taas host-isä pystyi tekemään hyviä päätöksiä nopeasti - liikoja miettimättä. Häntä alkoi selvästi turhauttaa mun vitkastelu, mutta kun minä yritin olla miettimättä liikaa, meni siirrot ihan pieleen. Lopulta isä sanoi: "No, jos vain sovitaan, ettei kumpikaan voittanut" :D

 

Lisäksi täällä alkaa nyt jo todella ymmärtää enemmän näiden ajattelua ja malleja, jotka me helposti tuomitaan omista lähtökohdistamme. Esimerkiksi naisten ja miesten roolit täällä sekä homojen asema ovat ihan erilaisia kuin Suomessa. Yritän kovasti ymmärtää mielessäni arvostelun tai puolustelun sijaan ja alankin pikkuhiljaa tajuta yhä enemmän miksi asiat ovat täällä niin kuin ovat.

Tällä hetkellä siis täällä menee tosi hyvin. Vielä kun saisin sen persoonallisen lukujärjestyksen kouluun niin olisin superonnellinen. Loputtomat fysiikan ja matikan tunnit alkaa jo tursuamaan päästä, vaikka siellä en mitään ymmärräkään. Pystyisin nyt jo oikeasti omasta kokemuksestani luettelemaan vaihtovuoden etuja ja hyötyjä, vaikka kuinka paljon.

          Kaikki täällä on erittäin hyvin: perheessä olo tuntuu jo tosi kotoisalta; tiedän mitä täällä voi tehdä, jos on tylsää; alan tuntemaan kaupunkia ja osaan suunnistaa yksin; suhteet muihin ihmisiin ovat jo tosi vahvoja ja lisäksi olen löytänyt yhden todella samanhenkisen, venäläisen kamun (joka ei harmi kyllä ole samassa koulussa kuin minä ja asuu kaukana), mutta jonka kanssa olo on enemmän kuin suomalaisten ystävien kanssa. Ei tarvitse koko ajan miettiä mitä voisi sanoa, vaan koko ajan tulee jotain mieleen mitä haluaa kertoa. Hän osaa todella hyvin englantia ja aluksi puhuimmekin englantia, mutta nyt keskustelut sujuvat jo aina venäjäksikin :)

Kielen suhteen ei ole tapahtunut mitään suurempia, mutta se alkaa oikeasti jo sujumaan tosi hyvin! Kävin myös mun lempivapaaehtoisen kanssa kirjakaupassa ostamassa mulle venäjänkielistä luettavaa. En ymmärrä lukiessa juuri mitään, mutta aina ymmärrän sen verran sanoja sieltä täältä, että ymmärrän suurinpiirtein mitä tapahtuu tai mitä he tekevät kirjassa. Venäläiset s-kirjaimet ja verbit tuntuu ainakin tällä hetkellä kaikkein vaikeimmilta, koska niitä ei suomen kielessä ole. En osaa lausua näitä suhuäänteitä ja verbien kanssa pitää miettiä niin montaa asiaa: kuka tekee, keskitytäänkö lopputulokseen vai onko tekeminen prosessi, tehdäänkö monta kertaa vai kerran, miten jne. Kaikki sanovat, että osaan jo todella hyvin venäjää, mutta ymmärrän paljon enemmän mitä pystyn itse vielä sanomaan. Keskustelut ovat jo monimutkaisemmista asioista ja siksi usein turhauttaakin, kun en osaa sanoa mitä haluan tai siten miten haluan.

          Vaihtareiden venäjän tunnit eivät ole minulle usein kovin hyödyllisiä, koska siellä käydään vielä niitä perusasioita läpi, jotka minä jo olen opiskellut. Välillä opiskelen venäjää kaksistaan vapaaehtoisen kanssa ja nelosluokan venäjän tunnit (heidän äidinkielen tunnit) ovat myös usein hyödyllisiä minullekin.

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään ihmeempiä. Olen käynyt koulussa ja venäjän tunneilla, istuskellut mun kaverin kanssa kahviloissa, ollut pelaamassa jalkapalloa host-isän kanssa, juonut paljon teetä ja kärsinyt myös kylmästä. Jos aurinko ei paista ja on kylmä tuuli, niin täälläkin välillä kylmä! Varsinkin iltaisin ja aamuisin näillä varusteilla.. Pitäisi käydä ostamassa lämpimämpi talvitakki ja paksummat sukkahousut sekä lisäksi uudet talvikengät.. Ostin meinaan täältä ja yhdet, mutta ne on niin huonolaatuiset, että on nyt jo ihan rikki. On ikävä sitä, että voi mennä kouluun housuissa :D 

Aikaisin perjantaina 1.11 koittaa odotettu lähtö AFS:n leirille Sochiin!! Oon niin innoissani, koska vahtareiden kanssa on aina hauskaa ja lisäksi nään Tiinan, toisen suomalaisen vaihtarin ekan kerran sen jälkeen kun yhdessä saavuttiin Venäjälle! Mein pitää olla rautatieasemalla 5.45 ja tää mein lautta alkaa kulkemaan vasta kuudelta ni nukun todennäköisesti edellisen yön vapaaehtoisen luona. Takaisin tullaan 5.pvä ja voin varmaan nukkua sen yön yhden tervetuloperheen luona, joka asuu rautatieaseman lähellä. Saavutaan Krasnodariin vasta ennen puoltayötä, joten lautta ei taaskaan kulje :) Toki autolla pääsee kaupunkiin kaukana olevan sillan kautta, mutta perheelläni täällä kun ei ole toimivaa autoa. Eikä minua kyllä haittaa nähdä hiukan muitakin perheitä vaihtelun vuoksi. Tämä tosin on vain alustava suunnitelma ja nyt on vasta sunnuntai, joten ei mitään hajua, miten suunnitelmat tulee vielä menemään :D

          Sochista toivottavasti otan paljon kuvia!

Rakkaudella

Nella

P.s Mulla ei taaskaan ole mitään uusia kuvia kamerassa, mutta katson jos kännykästä löytyy myöhemmin jotain kivoja kuvia :)