Sekalaisia höpinöitä vaihdon loppupuolelta

Tänne kuuluu hyvää, ei mitään ihmeempiä oikeastaan :) Reilun viikon päästä teen ulkomaalaisille tarkoitetun venäjän kokeen paikallisessa yliopistossa, joten yritän siihen valmistautua! Se siis maksaa ja jos pääsee läpi, niin saa virallisen todistuksen, että osaa venäjää ja siihen todistukseen tulee prosentit kaikista osa-alueista, joita ovat kuullunymmärtäminen, luetunymmärtäminen, essee, puhuminen ja kielioppi (hienot suomennokset..)  Pelottaa kyllä, sillä tuon taso on jo vaativa! Peukut pystyssä, että ainakin läpi pääsisin (Y)

Mitäs muuten, aika kuluu kamalan nopeasti. Täällä sitä on kyllä oppinut nauttimaan elämän pienistä ja suurista hetkistä sekä elämään enemmän hetkessä. Vielä/enää reilut pari kuukautta jäljellä :o Tuntuu tosi oudolta. Aluksi tuntui, että vuosi menee äkkiä ja onnistuin välttämään mm. kaiken turhan ostamista. Nyt taas tuntuu, että elän täällä ja en osaa ajatella, että pian täältä pitää lähteä. Kevään tullessa ja kaupoissa vielä kaikkia ihania kevätvaatteita on vaikea tajuta, että parin kuukauden kuluttua olisi edessä se pelätty pakkaaminen. Sitä tavaraa kun väkisinkin on täällä kertynyt ihan liikaa. Täytyisi vaan alkaa miettiä mitä sen kanssa tehdään.

Ihan mahtava mainos :D Sanayhdistelmä siis sanoista "hullu" ja "ruotsalainen" eli siis hullut ruotsalaiset päivät tai jotain siihen suuntaan

Toisaalta kuitenkin odotan innolla paluuta Suomeen. Siellä on kuitenkin mun elämä: perhe, ystävät, koulu, kaverit, tutut, harrastukset, sukulaiset.. Oon kuitenkin ollut täällä jo niin kauan, että ikäväkin on toisaalta kova. Ai että kun pääsisi jo salibandymailan ääreenkin! :)))) 

Jotenkin hassua, että oon oikeesti asunu täällä Venäjällä ja asun venäläisessä perheessä ja käyn venäläistä koulua jne... Varmaan tulee tuntumaan vielä hassummalta, kun tulen takaisin Suomeen ja kaikki onkin yhtäkkiä taas sitä samaa vanhaa ja tuttua. Kuitenkin joku on muuttunut. Minä ainakin. Olen kyllä ihan tämä sama Nella, mutta mitä kaikkea oon oppinut ja ymmärtänyt tän vuoden aikana! Ymmärrän venäjän kieltä, mulla ei oo enään otsahiuksia ja tunnen ihmisiä ympäri maailman Amerikasta Japaniin! Sitä, mitä tämä kaikki on oikeasti ollut, ei voi täysin ymmärtää, jos ei ole tätä kokenut. Onhan tämä vain yksi vuosi muiden joukossa ja oppii elämästä ihan missä vain paljon uutta, mutta tätä vuotta tulen kyllä muistelemaan ja tämä tulee aina olemaan osa mua.

Sitten vielä tärkeitä uutisia! Päädyin sitten yksi kaunis päivä paikalliseen IKEA:n. Ah, siellä tuli ihan kotoisa olo, kun nuo ikeat on kaikkialla niin samanlaisia :D Muistui mieleen, miten vuosi sitten kesällä vielä porukoiden kanssa käppäiltiin siellä käytävillä ja nyt sitten täällä vielä löysin kaikkia tuttuja makuja. Pipareita, sipsejä, ja LAKUJA. omnomnom))))))))) oi, että maistui hyvälle! Yksi päivä kanssa sitten juhlistettiin italialaisen tytön synttäreitä ja päädyttiin ravintolaan kahdestaan herkuttelemaan. Äiti, voitko uskoa, että tilasin salaatin ja oli muuten hyvää! :D (Onneksi kotona ei ole vaakaa, niin en tiedä mikä tuon kilojen karistamisen menestys on viime päivinä ollut :D ei ainakaan miinusta olla enää menty)

Löysin täältä, että miten saan kännykästä kuvia!! Joten laitan nyt jotain vanhoja kuvia tähän loppuun vielä. Tosin kuvien laatu ei ole parhaimmasta päästä, koska musta tuntuu, että toi kamera kännykässä on kärsinyt vähän niistä sen kaikista uintitreissuista, joista viimeisin siis vessanpytyssä.. :D

Naistenpäivänä annettu ruusu :) Mun mielestä Suomessakin koulussa pojat voisi mennä ostamaan meille ruusuja :))))

Venäläiset sitten kirjottaa kaikki venäläisittäin :D Kuvassa siis Starbucks (Starbaks) Teinit täällä ihan innoissaan, tuo on eka Krasnodarissa ja aukesi joku aika sitten.

Maksullisen kouluruoan parhaimmistoa.. Tää on varmaan yks pathaimmista ruoista siellä oikeasti xD

Noille en oo edes löytänyt käännöstä. Maitovalmisteita siis.

Pelmenit

Mun ihana teemuki, joka mulle lahjoitettiin<3

Kouluruokaa... joo, en tiedä mitä tuo edes on :D vissiin jotain makaronivelliä?!

Lämpimiä terveisiä kaikille <3

Rakkaudella,

Nella

Kevätloma

Ah, viime viikko, joka siis oli kevätlomaa, meni ihan mahtavasti. Alkuviikosta täällä oli lämpöä sellainen parikymmentä astetta ja tulipahan otettua ulkona aurinkoakin. Keskiviikkona mm. miun Tiina (toinen suomivaihtari) tuli Krasnodariin Volgogradista ja pääsin vihdoin höpöttelemään suomea ihan kasvotusten! Oli niin ihanaa ja vapauttavaa, kun pystyi sanoa just sen mitä päähän tuli ja heittämään ihan tyhmää läppää sillee, et toinen tajus <3 Kyllähän tämä venäjäkin jo sujuu, mutta ei mikään voita omaa äidinkieltä.

(Sori Tiina, pöllin tän kuvan sun blogista))))))) ) Italia ja Thaimaa ja Suomi. Onks mun hiukset noin keltaset? :o 

Mäkkäri on vaihtareiden perushengailupaikka, vaikka ei suurinosa söisikään mitään :D Onneksi itse olen nyt kevään tullessa saanut laihdutettua tulleista seitsemästä kilosta noin viisi :)) Kyllä se juokseminenkin täälläkin maistuu, vaikka autoilijoiden kommentointi ärsyttääkin.. Siis ihan melkein joka kerralla, kun olen ollut juoksemassa, niin auto tulle rinnalle ja sieltä jotain kommenttia.. Mitä ihmettä?! Onneksi siitä ei tarvitse välittää ja jatkan juoksua kuulokkeet päässä.

Perjantaina lähdettiin sitten Lago-nakiin AFS:n leirille. Sinne ajeltiin bussilla ehkä joku kolmisen tuntia vuorille (merelle, etelään) päin, mutta matkakin meni hirmu nopeasti suomea pälättäessä :) Siellä sitten ensimmäisenä päivänä oli vielä ihan hyvät kelit ja nahkatakilla tarkeni.

Lauantaina mentiin sitten vuorille katsomaan mm. jotain luolaa ja oli järkyttävän kylmä tuuli ja alkoi sataa lunta.. Sitä lunta tulikin sitten yhtäkkiä puoleen sääreen.. Onneksi olin katsonut säätiedotteesta, että siellä voi tulla kylmä ja otin talvitakin mukaan. Talvikenkiä en sentään ajatellut tarvitsevani, joten tennareilla sitten vedettiin kaks päivää hangessa (Y)

<3

Sunnuntaina käytiin vielä mm. kirkossa. Noi kirkot täällä on tosi hienoja, eikä tämä edes mun mielestä ollu edes kaikkein hienoimmasta päästä. Tällä kertaa oltiin vaan katselemassa, mutta kerran olen täällä meidän kylässäkin mennyt "jumalanpalvelukseen" vai miksi sitä nyt kutsuisi. Sieltä en sitten saanut kuvia, mutta täältä sain.
Kirkossa naisten pitää peittää päänsä ja miesten taas ottaa hattu pois. Koko ajan seistään ja tehdään jatkuvasti ristinmerkkejä aina tietyissä kohdissa. Tullessa ihmiset suutelevat ikoneita ja sytyttävät tollaisia pieniä kynttilöitä.

Näiden kelien vaihtuvuuden ja pukeutumisongelmien takia meikä on taas pienessä flunssassa.. Tänään siis aikaa kirjoitella blogiin ja voisi vaikka koittaa noita venäjän yo-testejä, joita vapaaehtoinen onnistui mulle netistä tulostamaan :)

Alkuvuodesta väsäsin sellaista esitelmää kilpailuun "My vision of Russia". Se oli siis nykysille vaihtareille Venäjällä ja sain 10. sijan! Toisin sanoen pääsen voittomatkalle "You arrive in Astrakhan on the 27th of April, you spend there 27-28-29th April. On the 30th of April you arrive to Akhtubinsk and stay there till 3th May. On the 4 of May you arrive to Volgograd. On the 5th of May you leave Volgograd for your chapter." Koska olin kymmenennellä sijalle mun pitää itse maksaa matkakulut, mutta ei muuta. Esitelmän alkuun tein tällaisen lyhyen esittelyvideon, jonka liitän tähän ihan vain siksi, jos joku haluaa kuulla mun puhuvan venäjää :D Itteä jotenkin hävettää tollanen voimakas aksentti mikä mulla on, eikä tommonen nauhalle puhuminen oo mitään tuttua hommaa, siks ittee vähä hävettää, mutta niin. Eihän musta sentään koskaan syntyperäistä venäläistä voi tulla :p

Toi on siis mun koulupuku ja videossa sanon vain, että olen Nella Suomesta, olen 18 vuotta, asun nyt venäjällä vuoden ajan ja haluan kertoa teille siitä.

Eipä tässä muuta!

Rakkaudella

Nella

P.S ja siis tänne Krasnodariinkin oli hiukan satanut lunta, mutta ei täällä todellakaan lunta enää ollut, kun päästin takaisin. Ilmat vaihtelee, mutta auringon paistaessa olisi tosi lämmin ilman tätä kylmää tuulta.

+ tärkee info: oon meinannu kasvattaa otsahiukset pois :D

Tässä vielä demonstraatio: tässä on yhden toisen tytön ottamat kuvat.. ylempi on otettu perjantaina, alempi lauantaina....

Весна пришла!

23.3.2014

Ensinnäkin pahoittelut blogini päivittäytymättömyydestä))) (noi sulkuviivat on siis hymiöitä ilman silmiä). Täällä menee ihan mahtisti! Kevät on saapunut tänne ja ens viikko on kevätloma! Tänään ja eilen oli niin rentoa ja ihanaa ja supermahtava keli. Aurinko paistaa ja lämmittää niin kuin Suomessa kesällä. Takilla ei päivällä ole mitään tarvetta ja vaan suljen silmät sekä nautin auringon lämmöstä. Nyt täällä joku vajaan parinkymmenen asteen lämpötila. Samanlaista säätä luvattu ainakin alkuviikolle kanssa.

Tulee ihan kaikki ihanat kesämuistot mieleen, kun mulle tää tuntuu jo ihan kesältä! Kaikki täällä on puhkeemassa kukkaan ja lehtiin. Voin vaan kuvitella miten nättiä täällä tulee olemaan. Nyt siis alkoi viikon kevätloma (kaikki kateelliset huomio, että minä istuin koulun penkillä, kun teikäläiset olivat hiihtolomalla..). Keskiviikkona tänne tulee vaihtareita Volvogradista ja sieltä suunnalta eli myöskin Tiina on tulossa. Hihii, ootan ihan innoissani, että pääsen taas pälättämään suomea mielin määrin. Perjantaina suunnataan sitten kaikki Lago-nakiin AFS:n leirille. Noi leirit on kyllä aina ihan huippuja ja ootan sitäkin ihan innolla.

Yleisön ehdotuksesta yritän pitää mun postaukset nykyään vähemmän muodollisina, kaikenkattavina, hienosti kirjoitettuina ja niin edelleen täydellisinä kuvineen kaikkineen, vaan yritän sen sijaan vapaammin kirjoitella tänne lyhyitä postauksia mielessä olevista asioista. Näin toivottavasti saisin postailtua vähän useammin eikä tämä blogiin kirjoittelu tuntuisi niin velvollisuudelta kuin se nyt on valitettavasti alkanut tuntumaan. Että tälläista tällä kertaa.

Rakkaudella

Nella

Моя нормальная русская жизнь

Tuntuu taas, että juurihan kirjoittelin blogiin, mutta onhan siitäkin ehtinyt taas hetki vierähtää. Aika menee nopeammin, kun on enemmän tekemistä. Viihdyn täällä tosi hyvin. Tuntuu, että koulustakin alkaa pikkuhiljaa saamaan parempia kavereita, Täällä oikeastaan tätä "kaikkea vanhaa" vaan, jos niin voi sanoa. Aina vähitellen kaikkea uutta ja mielenkiintoista, mutta se ei ole läheskään niin rankkaa kuin aluksi, kun osaa kieltä paremmin ja muutenkin tuntee kulttuuria.

Tässä kuva, kun oltiin silloin sitä olympiatulta katsomassa koulun kanssa (viime postauksessa taisin jotain kirjoittaa siitä). Siinä siis meni ohi tommone saattue, missä oli jotain sponsoreiden autoja sun muita.

Täällä on vaihtareille sellainen kilpailu, nimeltään "My vision of Russia". Haluan yrittää siihen osallistua, vaikka huonosti yleensä tunnen tietokoneet. Tällä hetkellä tuntuu, että ajattelen jo venäjäksi. Ei tarvitse kääntää päässä asioita ja jopa kiroan venäjäksi :D Välillä sekaisin kyllä päässä kaikki kielet ja unohdan miten sanat kirjoitetaan englanniksi tai kirjoitan suomeksi lauseita, jotka eivät ole suomen kielessä järkeviä. Voin tyyliin kirjoittaa preesenssissä ilman olla-verbiä, koska venäjässä sitä ei tarvita (Minä kaupungissa - kuulostaa ihan järkevältä?) Eihän äidinkieltään voi unohtaa, mutta täällä kun suomea kuulee niin harvoin ja kavereiden kanssa kirjoitellessa ei ole väliä miten kirjoittaa, koska kuitenki ne tajuavat. Lisäksi toisen Suomen vaihtarin ansiosta(syystä) on alkanut tarttua murre ja saatan vielä kirjoittaa "mie ja sie".. Ei olla nähty kun kerran täällä Venäjällä livenä vaihdon aikana, mutta viestitelty näköjään tarpeeksi... Kiitos Tiinuska<3 :D

Pääkatu näin pimeällä on tosi hienon näköinen livenä!

Sitä esitelmää tehdessä on pitänyt vähän koota ajatuksia ja tätä puolta vuotta kasaan. Tänään olen siis ollut Venäjällä tasan 6 kk!! Ei herran jestas. Neljä enää jäljellä. Olen mielummin ajattelematta sitä ja elän täällä päivä kerrallaan ja yritän nauttia! Sen voi varmaan vain vaihtarit ymmärtää, mutta kun tulen takaisin Suomeen, en tule koskaan olemaan täysin kotona. Pala musta jää tänne, koska mulla on täällä toinen perhe, toiset ystävät - toinen elämä. Se on sen hinta, että rakastaa ihmisiä kahdessa paikassa maailmassa. Olen varmaan jo monta kertaa kirjoittanut tänne, mutta en voi olla kirjoittamatta, miten onnellinen olen aivan jokaisesta mulle tärkeästä ihmisestä.

Tätä vuotta on todella vaikea koota lyhyesti. Täällä on ollut vaikeeta. Tää on ehdottomasti mun elämäni vaikein vuosi. Samaan aikaan tää on aivan ehdottomasti mun elämäni paras vuosi. Eikä se todellakaan ole niin yksinkertaista.

Tässä välissä ehdin TAAS olla kipeänäkin. Antibiooteilla parannuin kuitenkin nopeasti ja juuri sopivasti synttäreiksi. Miulle tuli sitten 18 vuotta täyteen. Hassua. Mulle tärkeet ihmiset muisti mua täällä ja lisäksi sain ihania terveisiä Suomesta. Välillä sattuu, kun on niin ikävä aivan valtavan ihania ihmisiä Suomesta. Jaksan kuitenkin sillä, että tiedän heidän olevan mulle tärkeitä ja odottavan mua takaisin, olin sitten poissa kuinka kauan vain.

Muutama kuva on keilaamasta.. Tai siis kuvia on paljon, koska kaikki kuvailivat mun kameralla, mutta melkein kaikki aivna sumeita :D

Ilmat täällä on tosi vaihtelevia. Tässä aikasemmin oli viikko, jota kutsutaan "helmikuun ikkunaksi". Lämpöä saattoi siis olla +18.. Lunta siis täällä ei todellakaan enää ole. Siitä sai nauttia vain pari viikkoa, jos sitäkään! Nyt täällä välillä tosi kylmä (melkein nollassa) ja välillä voi olla vaikka +15 ja lämmin auringonpaiste.

Sain muuten näitten enkun kokeesta vitosen, mikä on siis asteikolla 1-5 paras arvosana :)) Biologiastakin sain vitosen ihan muuten vaan, koska kiva opettaja :p

Oli hienoa ja tosi jännää kattoa jääkiekkoa! Suomi-Venäjä pelin jälkeen sain olla ylpeä Suomesta! Jee!

Rakkaudella
Nella

P.S Voi olla, että postauksia tulee vähän harvemmin, koska eipä täällä mitään ihmeempiä nyt ole :) Laiskuudellakin tosin voi olla osansa.

Venäläiseen tapaan mikään ei koskaan toimi, mutta kaikki kuitenkin hoituu

Nyt alkuviikosta on tapahtunut niin paljon kaikkea, mitä haluan yrittää selittää teille. Se on kuitenkin vaikeaa, koska asiat ymmärtääkseen mun pitää selittää teille sen hetkiset olosuhteet, kaikki muuttujat, ympäristötekijät, selittää kulttuuria jne. Yritetään kuitenkin :) Jos kiinnostaa, lukekaa ja yrittäkää ymmärtää mun elämääni täällä. Tulee varmasti kyllä pitkä postaus, eikä valitettavasti taida olla paljoa kuvia. Lisäksi yritän postata tämän kännykän netin kautta, jolloin kannattaa varmaan yrittää ilman kuvia.

Maanantai – totta kai menen kouluun.  Olen jopa iloinen siitä, koska itselleni ainakin kotona istuminen ei sekään ole pitkän päälle ole enää kovin mielekästä. Lisäksi näin suomalaisena tuntuu jotenkin vähän hassulta, että kotona istumisen syy on se, että täällä on talvi ja lunta ja liukasta. Ei se kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista..

Ensinnäkin täällä tämän ”pahimman” kylmän ajan ei ilmeisesti pitäisi kestää kauaa. Suomessa on eri, koska siellä se talvi on aina kylmä ja luminen ja siksi kaikki on suunniteltu kestämään sitä! Täällä etelämmässä, on vähän eri. Olen aika varma, ettei täällä meidän kylässä hurjastelevalla marshrutkalla ollut talvirenkaita alla - sen verran pelotti meinaan olla kyydissä kun auto heittelehti liukkaalla tiellä. Kotona talon katto on suunniteltu kestämään vettä, ei lunta. Nyt siellä on ollut niin paljon lunta, että täällä yläkerran seinään valuu hiukan vettä.. Lisäksi täällä ilmat vaihtelee paljon rajummin. Jos aurinko paistaa, se lämmittää heti tosi paljon, eikä ole kylmä vaikka olisikin pakkasta se miinus kymmenen. Jos taas tuulee tuolta Siperiasta päin, niin on kyllä niin kylmä vaikkei olisi juurikaan pakkasta. Host isä kertoi, että on ihan tyypillistä, että muutaman viikon ajan helmikuussa täällä on kylmä ja lunta.

Mun on vaikea mennä kouluun, kun tuo meidän lautta ei toimi. Pitää siis mennä ensin toisella marshrutkalla sillan luo ja ottaa sieltä toinen kaupunkiin. Tätä varten pitää aamulla herätä jo 5.30, jota ehtii bussiin/marshrutkaan 6.40, jonne pitää siis jo kävellä tuonne kaupalle (joskus siis kulkee semmonen vihreä pikkubussin tyylinen, joskus taas keltainen enemmän tyypillisen marshrutkan tyyppinen.. Täytyy muistaa ottaa joskus kuvat niistä). Sillan läheltä sitten pitää kävellä toiselle pysäkille tarkoituksena jatkaa matkaa toisella marshrutkalla.

Ei siinäkään mitään ongelmaa olisi, paitsi että noin lähellä kaupunkia jo ihan jokainen niistä on aivan täynnä ja pysäkillä silti lauma ihmisiä, joiden pitää päästä töihin/kouluun. Suomalaisittain siis puhutaan täydestä, kun istumapaikat ovat täynnä. Sitten ainakin mun mielestä on täynnä, kun se on täynnä seisovia ihmisiä, mutta ehei, eihän se silloin ole vielä läheskään täynnä. Kyllähän sinne tunkemalla vielä yllättävän monta ihmistä mahtuu.. Sitten se on täynnä, kun edes tunkemalla ei mahdu enää yhtään sitten millään tai ovi ei mene millään enää kiinni. Sitä minäkin välillä mietin, että mites sitten sieltä perältä pääsee omalla pysäkillä pois, mutta kyllä sieltä jotenkin aina tungettua itsensä ulos saa. Eikä siis pysäkillä ole mitään jonotussysteemin tapaistakaan, vaan ne pääsevät kyytiin, jotka sinne ensimmäisenä ehtivät tunkemaan. Suomessa lapsille opetetaan, ettei saa ohitella vaan pitää kärsivällisesti odottaa omaa vuoroaan. Venäjällä tuollaisissa tilanteissa on parempi unohtaa suomalainen kulttuuri. Jos et itse ohittele, niin kaikki kyllä ohittelevat sinut etkä milloinkaan saa sitä mitä jonotat.  Nyt suomalaisten pitää ymmärtää, ettei se ole venäläisille mitenkään epäkohteliasta. Täällä vaan jonottamiseen pätevät eri säännöt suomalaisen ”odota vuoroasi, älä ohittele”-säännön sijaan.

Näin suomalaisen pikkukylän kasvattina ensinnäkään en ole juuri koskaan nähnyt ruuhkia. Meillä maaseudulla vitsaillaan, että neljän ruuhka syntyy kun on neljä autoa peräkkäin :D Täällä ruuhka-aika tarkoittaa vähän eri asiaa. Lisäksi lähestyvät olympialaiset aiheuttavat täälläkin kaikenlaisia vaikeuksia, esimerkiksi tiistaina täällä oli olympiatuli! Tiistaina siis oikeastaan koko kaupunki oli suljettu. Aamulla kouluun mennessä piti kävellä sillan yli, kun autoja ei enää päästetty kaupunkiin. Terroristeja siis täälläkin pelätään ja tiistaina poliiseja oli ihan joka mutkassa. En ymmärrä miten täällä edes voi olla niin paljon poliiseja.

Tiistaina mulla ei siis ollut aamulla koulua, vaan kouluun piti mennä kolmeksi. Siellä sitten oli muutama oppitunti ja sitten mentiin tien varrelle odottamaan olympiatulen ”ohijuoksua”. Olen sitten nähnyt olympiatulen ihan livenä, vaikka en nyt voi sanoa, että  se nyt niin kauhean suuri elämys oli nähdä se tuli :p Tiistai-illalla menin sitten vapaaehtoiselle yöksi, sillä en tiedä miten olisin päässyt kotiin enää niin myöhään. Keskiviikko-aamuna sieltä sitten kouluun ja venäjän tunnin peruutumisen vuoksi päätin lähteä tuonne Krasnodarin postiin laittamaan lomakkeita Suomeen. Siellä sitten osasin hienosti pyytää neuvontahenkilöltä apua ja saan oikean numerolapun. Kahden ja puolen tunnin ajan siinä sitten odottelin vuoroani.. Numerot pomppivat siellä ruudulla siihen malliin, ettei meikäläinen ainakaan löytänyt siitä mitään logiikkaa. Piti siis olla joka hetkenä valmis syöksymään oikealla ikkunalle, sillä kokemuksesta jo tiesin, että jos ei ehdi salamana syöksymään sinne, ne ehtivät kuuluttamaan uuden numeron. Lopultakaan mun numeroa ei tullut ruudulle, mutta siellä se ihana neuvojanainen tuli nykäisemään mua hihasta ja työnsi yhdelle kassalle, jossa sain lähetettyä matkaan lomakkeet (olin siis muutaman kerran epävarmuudessani ehtinyt jo kysymään neuvoa). Tämä siis tyypillinen esimerkki siitä, että täällä mikään ei koskaan oikein toimi, mutta kaikki aina hoituu.

Tuollaisia tilanteita on siis jatkuvasti ja siksi olen jo oppinut olemaan vähemmän stressaamatta. Jos kuitenkin aamuisin kouluun meneminen sujuu sentään jotenkin loogisesti, vaikkakin hankalasti, niin takaisin tulo ei sitten lainkaan. Host isäkin lähtee joka aamu töihin sillä meiningillä, ettei ole varma miten pääsee illalla kotiin, mutta luottaa siihen, että jotenkin varmasti pääsee. Minulla taas yleensä tapana analysoida menneitä ja miettiä mitä olisi voinut tehdä paremmin, jotta tilanne olisi hoitunut / tulevaisuudessa tulee hoitumaan kätevämmin. Täällä tuo taas ei yhtään toimi, sillä ikinä ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Venäläinen ei siis huolehdi, vaan on tyytyväinen siitä, että kaikki jälleen kerran lopulta hoitui. Näin he siis minullekin sanovat kun suomalaiseen tapaan valittelen jonkin asian epäkäytännöllisyydestä tai ongelmista matkan varrella: ”Asiahan hoitui lopulta?” ja kun epävarmasti nyökkään, ei venäläinen enää näe asiassa mitään murehtimisen arvoista.

Kaiken huippu varmasti oli eilen. Ensin soitin vapaaehtoiselle, joka oli kiireinen eikä ehtinyt opiskella kanssani. Sitten soitan toiselle vapaaehtoiselle, kun meillä piti olla venäjän tunti. Selvisi, että venäjän tunti on peruttu. Sitten soitan host äidille, joka sanoo, että tänään marsrutkojen pitäisi kulkea normaalisti eli voin mennä ”suoraan” kotiin. Olen jo sentään tottunut jo enemmän jatkuvaan suunnitelmien muuttumiseen, vaikka pieni pettymys väkisinkin iskee. Olin kuitenkin väsynyt ja lähdin ihan mielelläni matkaan kotiin päin. Teoriassa tämä tarkoitti siis sitä, että matkan pitäisi hoitua seuraavasti: Kävelen ensin jonkun matkaa koululta paikalliselle torille, josta kulkee marshrutka ostoskeskukseen, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella.  Torilla siis odotan ensin marshrutkaa ja matkaan ostoskeskukseen nimeltä ”Mega”. Siellä sitten olisi tarkoitus odotella tunnin verran kolmelta lähtevää marshrutkaa, jolla pääsen meidän kylään ja voin kävellä kotiin. Laskeskelin, että kun suoraan koulun jälkeen lähden kotiin (yhden jälkeen),  olisin kotona ehkä joskus ennen neljää. Onhan matka pitkä, mutta minkäs teet.

Tunnin odottelun aikana en kyllä ehtinyt muuta kuin juosta ostoskeskuksen supermarkettiin, ostaa jugurtin ja juosta takaisin, sillä enhän halua myöhästyä kello kolmen kyydistä. Odottelin siis ensin jotain 20 minuuttia, että kello tulee kolme ja sitten vielä seison pysäkillä vartin kolmen jälkeen. Marshrutkaa ei siis tule. Seuraavan pitäisi tulla 17.30. Odottelen siis siihen ja jälleen kerran seison odottamassa pysäkillä. Ei taaskaan mitään. Host äiti käskee odottelemaan ostoskeskuksessa, kun he miettivät miten pääsisin kotiin, sillä meidän kylään tuo oli viimeinen aikataulun mukainen kyyti.

Lopulta soitan host isälle ja hän käskee kiireen vilkkaan hyppäämään marshrutkaan, jolla pääsen sillan luo, sillä puolen tunnin päästä sieltä kulkee marshrutka meidän kylään. Matkan aikana soittelen sitten vuoroin host isän ja äidin kanssa, sillä todennäköisesti ei ehdi sinne siihen mennessä, kun marshrutkan olisi tarkoitus lähteä..  Väkisinkin siinä sitten stressailee, kun en edes tunne tuota aluetta kovin hyvin! Host vanhempani olivat siis soittaneet naiselle, joka oli jo kyydissä marshrutkassa ja siispä marshrutka odotti siellä minua, kun sinne juoksujalkaa pääsin. Tämä samainen ihanainen venäläinen, jonka kanssa host vanhempani olivat ilmeisesti soitelleet jopa maksoi matkani ja pyysi kuskia ajamaan meidän kylään, vaikkei sinne siis ilmeisesti ollut tarkoitus ajaa!

En edes tuntenut tätä naista, mutta venäjällä on juuri se, että täytyy tuntea ihmisiä. Näiden tuttavien avulla ja venäläisten auttavaisuudella siis kaikki aina lopulta hoituu. Ihmiset ovat siis valmiita tekemään palveluksia toisilleen, sillä näin täällä asiat toimivat ja he tietävät että joku taas auttaa heitä tarvittaessa. Kuski siis heitti minut aamuiselle pysäkille ja sieltä sitten aivan väsyneenä raahauduin kotiin. Suomessa sentään yleensä tiedät jos joudut odottamaan kauan sekä voit luottaa siihen, että lopulta saat sen mitä odotat (esim. numerolappujärjestelmä menee järjestyksessä ja näet sentään asian etenevän). Seitsemän aikoihin, siis noin kuuden tunnin kotimatkan jälkeen, pääsen kotiin. Olin väsynyt, huonolla mielellä ja koulupuvun vaihdettua heittäydyin sängylle. Siihen sitten nukahdin, syömättä, koska nälästä huolimatta olin aivan liian väsynyt syödäkseni. Silti onnellisena, että pääsin kotiin ja ennen kaikkea onnellisena siitä, että mulla on täällä niin paljon ihania ihmisiä, jotka pitää musta huolta. Hämmästyneenä venäläisten hyvyydestä ja auttavaisuudesta. Siitä, miten marhrutka odotti mua ja mulle täysin tuntematon nainen maksoi mun matkan ja huolehti, että pääsen kotiin.

Tänään aamulla heräsin yhdeksältä (14 tunnin unien jälkeen!), meikit levinneenä naamalla ja tajuan, että myöhästyin koulusta. Tänään siis pyrin toipumaan eilisestä ”koulumatkasta” :D Olen kuitenkin samaan aikaan onnellinen siitä, että saan kokea jotain tällaista! Ei kyllä Suomessa ikinä olisi voinut käydä näin. Kylän marshrutkan kuljettaja on ilmeisesti päättänyt, ettei aja ostoskeskukseen ennen olympialaisten päättymistä.. Tai tällaista ainakin kuulin. Venäjällä siis ihmiset soittelevat toisilleen jatkuvasti, sillä suunnitelmat muuttuvat jatkuvasti.

Tämän kaiken jälkeen tunnin kävely kouluun kuulostaa jo ihan luksukselta puhumattakaan siitä, että Suomessa pääsen kouluun melkein suoraan kotioveltani koulunpihalle koulubussilla, jossa vain erittäin harvoin yksi tai kaksi ihmistä joutuu seisomaan ja matka kestää vain puoli tuntia! Huomenna on host isoäidin syntymäpäivä ja sunnuntaina pitäisi olla venäjän tunnit.

Niin kuin AFS:n yksi sloganeista, joka suomennettuna voisi mennä jotenkin näin ”Ei ole hyvää eikä huonoa – on vain erilaista.” Täällä asiat vaan toimivat eri tavalla. Suomessa me ajatellaan, että tämä on oikein se tuo väärin, mutta täällä ollessani olen tajunnut, että eri kulttuurin ihmiset ajattelevat eri tavalla. Heidän oikeansa poikkeaa, siitä, mitä olen oppinut. Vaikka nämä kaikki tilanteet herättävät minussa aina kaikenlaisia tunteita tunneskaalojen jokaisesta päästä, olen onnellinen, että mulla on mahdollisuus kokea jotain tällaista. Jotenkin vieläkin tuntuu kauhean absurdilta, että asun täällä Venäjällä ja mulla on täällä toinen koti ja perhe, toinen elämä! Odotin tätä vaihtovuotta niin kauan, etten osaa ajatella, että olen jo ollut täällä yli puolet ajasta ja tämä vuosi tulee aivan liian pian loppumaankin. Tietysti mulla on aina ja ikuisesti ikävä kaikkia läheisiä Suomessa, kun olen erossa niistä. Nyt vain täälläkin on ihmisiä, joiden takia lähtöä ajatteleminenkin alkaa ahdistaa. Siksi en haluakaan vielä ajatella sitä, vaan nauttia näistä hetkistä täällä – niin hyvistä kuin huonoistakin.

Tällaista siis tällä kertaa :)

Rakkaudella

Nella

Русская зима (Venäläinen talvi)

Kirjottelin tänne viimeksi maanantaina 13.tammikuuta. Täytyy sanoa, etten ole kyllä montaa päivää koulussa sen jälkeen ollut.. Välillä tietysti olen sinne päässyt, mutta enimmäkseen en. Ensimmäisellä viikolla (viime postauksen jälkeen) olin siis kipeä, enkä tehnyt juuri muuta nukkumisen, syömisen ja teen juomisen sijaan. En tiedä mitä ihme flunssaa mahtoi olla, oli vaan vähän lämpöä, mutta saman tien kaikki voimat pois.
     
Viikonloppuna (18.-19.1) olin jo paremmassa kunnossa ja olin venäjän tunneilla. Sunnuntaina sitten amerikan vaihtari tuli Timashevskista tänne ja hengailin sen sekä japanilaisen vaihtarin kanssa koko päivän. Oli kyllä niin mahtavaa, vaikkei mitään ihmeempiä hulluttelun sijaan tehtykään. Siitä sitten taas maanantaina kouluun ajatuksena, että tuleva viikko istutaan taas koulun penkillä..

Meinasin jo tänne jossain vaiheessa postata kuvan talvivaatteissa ja sateenvarjon kanssa, että tällainen tää talvi täällä on. Kivat kurakelit ja sellasta, muttei onneks niin kylmä. Tiistaina sitten mua käytännössä katsoen kiellettin menemästä kouluun, koska ulkona oli liukasta ja kotoa sähköt pois. Aamulla meinaan kun heräsin, niin tottakai valmistauduin kouluun. Alakertaan tultuani host vanhemmat sitten sanoivat, ettei ole viisasta lähteä ulos, vain urhea host isä lähti töihin :)

Oli kyllä hyvä etten silloin lähtenyt kouluun. Näkymä ulkona oli aivan älyttömän kaunis, mutta vaarallinen! Jäätä oli niin paljon, etten ole koskaan nähnyt niin paljon jäätä! Satoi vettä ja oli pakkasta ja mm. rikkinäisen auton päällä oli ainakin kaksi senttiä pelkkää jäätä!! Kotona ei siis ollut sähköä, eikä vettä. Kaksi päivää istuskelin kotona ja sitten lähdin kaupunkiin vapaaehtoisen luokse asumaan. Oli siis muutenkin tarkoitus mennä sinne asumaan perjantaina, kun viikonloppuna oli AFS:n Mid Stay Orientation (la-su).

Mun oli siis tarkotus asua siellä orientaation ajan, mutta sitten mulle soittikin toinen vapaaehtoinen, että ne haluaa mut asumaan tervetuloperheeseen. Tää oli siis ihan normi venäläinen perhe, joka asu lähellä koulua Nro 23. Siellä oli siis mukavaa ja mielenkiintoista, vaikka olisinkin mielummin asunut vapaaehtoisen luona. Se perhe kun on mulle jo kuin toinen venäläinen perhe <3

Sunnuntaina sitten takaisin kotiin ja maanantaina kouluun. Tiistaina sitten vapaaehtoinen soittaa mulle ja käskee jäämään kotiin, kun ulkona on niin kylmä ja liukasta. Tällasta täällä nyt sitten on.. -15 astetta pakkasta, joka tuntuu paaaaljon kylmemmältä kuin Suomen vastaava!! Johtuu varmaan ilman kosteudesta, kylmästä Siperian tuulesta ja siitä, ettei mulla ole täällä edes kunnollisia talvivaatteita. Mulle kun sanottiin, että ne kurakelit on Krasnodarin talvi, eikä lunta juurikaan tule.. Eikä nyt viittis ostaa muutamaks päiväks/korkeintaan muutamaks viikoks ihan järkyttäviä talvivarusteita tänne...
   
Nyt oon sitten taas ollu kotona. Viihdyn kyllä täälläkin hyvin, oon päässy enemmän valtaamaan tota keittiötä, kun mun perhe on alkanu enemmän arvostaa ja huomaamaan mun keittiöinnostuksen :) Host isoäidin kanssa oon tehny erilaisia ruokia ja leiponu sekä sen kanssa että itsekseni. Toki nyt olen jo ollut niin paljon kotona, että tekisi jo mieli lähteäkin jonnekin. Tällä hetkellä tosin, tuollaisen tuulen takia, ei ole edes mahdollista kävellä kaupunkiin, kun lautta ei toimi.
          Meillä kotona onneksi lämmin, mutta soitin mm. vapaaehtoiselle ja siellä kuulemma sisälläkin kylmä, vaan 16 astetta, kun ei täällä vaan yksinkertaisesti ole suunniteltu kaikkea tämmösiin pakkasiin ja lumeen. Eikä siis kaikki ole niin paljoa koulusta olleet pois kun minä :p Mulla vaan yksinkertaisesti ei ole kunnollisia talvivaatteita ja koulumatka on se kävely vajaan tunnin + lautan odottelu (joskus tosin aamuisin pääsen vähän matkaa marshrutkan kyydissä!), että parempi ehkä vaan kiltisti pysytellä kotona.. Muuten olen kohta taas kipeä.

Nyt viikonloppuna paistoi aurinko pitkästä aikaa, eikä tuulikaan ollut yhtä hurja kuin aiemmin. Kylmä, mutta ihana sää! Päätin pukea lähes kaikki täällä olevat vaatteeni päälle ja lähteä ulos nauttimaan lumesta! Päällä oli siis sukkahousut, legginssit, sukat, villasukat, säärystimet, kahdet housut, vanhat farkut, paita, huppari, kaksi huivia, sormikkaat, lapaset, pipo ja talvitakki. Innostuin leikkimään lumella ihan kuin pikkulapsi ja lopulta tultiinki sisälle molemmat ihan lumessa kummatkin :D

En ole vaan yksinkertaisesti jaksanut päivittää blogia, joten nyt tuli tämmönen muutaman viikon sekava selotus. Kommentoikaa, jos jäi asioita epäselväksi! :))

Rakkaudella
Nella