Tänään maanantaina olin siis ekan kerran mun normikoulussa loman jälkeen. Jotenkin nyt olen havahtunut siihen, että enää puolet vaihdosta jäljellä. Joten vaikka tänään oli aivan täydellisen normaalipäivä, nautin siitä ihan täysillä, eri tavalla kuin aikasemmin. Niin aion tehdä tämän seuravaan vajaan puolen vuoden aikana! .. vaikka eihän mun suunnitelmat koskaan oikeen täällä Venäjällä toimi xD
Tässä kuitenkin postaus, jonka kirjoitin viime sunnuntaina. En saanut postattua sitä, koska kukaan ei ollut laittanut nettiin rahaa, eikä se siis toiminut. Täällä siis melkein mitään pysty maksamaan laskulla, koska posti... Ei siis ole kovin hyviä varmistuksia siitä, että laskun vastaanottaja maksaa sen laskun. Asiasta kolmanteen, mutta tässä tää postaus:
Kirjoittelen tätä nyt sunnuntaina 12.1, mutta pystyn
postaamaan blogiin vasta myöhemmin, koska tällä hetkellä mulla ei ole puhelimen
netin lisäksi nettiä käytössä. Tulee luultavasti pitkä postaus, joten ne voivat
lukea, ketä kiinnostaa. Mun on kuitenkin pakko kirjottaa teille ja valaista
vaihtarin todellisia ajatuksia (ainakin minun todellisia) hieman laajemmin
tavallisen tapahtumien kertoilun sijaan, joka tulee vasta lopussa.
Perjantaina palasin siis takaisin AFS-talvileiriltä
Voronezhista. Mun huone täällä yläkerrassa oli myös jo valmis, joten pääsin
muuttamaan tänne. Siirsin osan tavaroista matkalaukussa, jonka kanssa tulin
tänne Venäjälle Suomesta ja leirilaukunkin kannoin saman tien yläkertaan. Täällä
mun uudessa omassa huoneessani sitten istuin näiden matkalaukkujen äärellä ja
oli hiukan outo olo.
Ensinnäkin siksi, että olen nyt melkein puolisen vaihtoa
asunut täällä nukkuen olohuoneessa, joten olen ollut lähes koko ajan perheen ympäröimänä.
Välillä tuokin on ärsyttänyt, mutta nyt täällä omassa huoneessa on jotenkin
vähän eristynyt olo. Yritän miettiä, miten me siellä Suomessa kotona olemme
eläneet. Istuuko kukin vain omissa huoneissaan ja tulee ulos, kun on jotain
asiaa? Onneksi sentään voin mennä alakertaan heti kun mieli tekee.
Siinä matkalaukun vierellä istuessani, muistin, kuinka
viimeistelin matkalaukkuni pakkausta viimeisenä iltana ennen lähtöä yhden, parhaista ystävistäni, kanssa. Olin täynnä odotusta ja innostusta, mutta myös
surua ja ahdistusta. Asian tärkeyden huomaa todella vasta silloin, kun joutuu
olemaan ilman. Ennen perhe, ystävät ja muut läheiset ovat olleet niin itsestään
selviä (varsinkin perhe ja vanhemmat!), etten ole kunnolla tajunnut kuinka
tärkeitä ne oikeasti on. Miten tärkeää on se, että on ihmisiä, jotka rakastaa sua,
vaikka huudat ja haukkuisit niitä. Eikä tää ole mikään vitsi. Olen onnelline, kun tiedän, että teen mitä vaan, tiedän että mun vanhemmat rakastaa mua silti. Kaipaan kovasti kaikkia siellä Suomessa
<3 Vaikka täälläkin on välillä kiirettä ja menoa, on aina ihanaa saada
viesti Suomesta, jossa kysellään tai kerrotaan kuulumisia.
Vieressäni oli matkakassi leiriltä. Siellä vietin varmaan
yhden elämäni parhaista viikoista. Oli haikeaa lähteä sieltä takasin
Krasnodariin ja nyt jo ikävä AFS vaihtareita, vapaaehtoisia ym., jotka asuvat
ympäri Venäjää. Samalla väkisinkin päässä ajatus, että joskus mun on lähdettävä
täältä Venäjältä takaisin Suomeen niin kuin meidän piti lähteä leiriltä kotiin.
Onneksi sen aika ei ole vielä. Vaihtovuoden jälkeen haluan ehdottomasti
vierailla vaihtokavereiden luona ympäri maailmaa. Pitää vain yrittää keksiä
keino saada rahaa siihen..
Mitä ikävä oikeastaan on? Se on kaipuuta tärkeitä ihmisiä
tai menneitä hetkiä kohtaan. Olen siis suunnattoman onnellinen, siitä mitä
kaikkea olen jo saanut kokea ja kuinka paljon ihania ihmisiä mulla on
ympärilläni.
Täällä on ollut vaikeeta. On ollut hetkiä, jolloin en olis
halunnut mitään muuta kuin Suomeen äidin tuttuun ja turvalliseen kainaloon.
Ennen jo tänne tuloani tiesin, ettei tämä ole helppoa – asua yksin vieraassa
maassa vieraalla kielellä. Kuitenkin sitä, millaista se todella on, ei tiedä
kuin vain henkilö, joka on sen kokenut.
Ennen kaikkea mulla on ollut hetkiä, kokemuksia ja tunteita,
joista en ole edes osannut unelmoida! Niitä hetkiä, jolloin tunnet olevasi
onnellisin ihminen maailmassa. Olen kiitollinen siitä kaikesta, mitä mulla on
ja mitä olen saanut. Monet palanneet vaihtarit kertovat, että vaihtovuosi muuttaa
elämän. Tänne saapuessani, vaihtovuoden alkuaikoina, sitä oli vaikea uskoa.
Kuitenkin nyt jo ymmärrän, mistä he puhuivat.
Olen silti se sama ihminen, joka lähti Suomesta elokuun lopulla. En
vieläkään ole oppinut tykkäämään raa’asta kaalista ja loukkaannun helposti
pienistäkin asioista. Mutta se, mitä olen täällä ollessani oppinut, ymmärtänyt
ja tajunnut on jotain, minkä takia en koskaan tule katumaan vaihtoon lähtöä.
Rehellisesti puhuen aluksi mulla oli vaikeuksia ymmärtää, kun kaikki käskivät
mun nauttia mun vuodesta täällä. Miten voin nauttia, kun on niin vaikeaa ja
olen itku silmässä pienistäkin asioista. Nyt kuitenkin tajuan, että mulla on
kohta enää vaan puolet mun ajasta jäljellä täällä ja siitä aion nauttia niin paljon
kuin pystyn. En väitä, ettei alkuaikoinakin ollut hyviä hetkiä! Onhan niitäkin
ollut jatkuvasti.
Tiedän, että huomenna alkaa taas loman jälkeen koulu. Pitää
herätä aamulla aikaisin ja tylsistyä koulun penkillä. Ehkä se on juuri sitä,
mitä en ennen vaihtoani tajunnut. Elän täälläkin ihan tavallista arkea
suurimman osan ajasta. Eihän se arki Suomessakaan aina sitä juhlaa ole, niin ei
tasan ole täälläkään. Lisäksi tämä arki täällä oli alussa aivan älyttömän
vaikeaa. Silti tämä vuosi on jotain ainutlaatuista mun elämässä, josta mulle
jää paljon muistoja. Niin kuin blogini otsikko kertoo: Once in a lifetime. Nyt
jo haluan kiittää mun järjestöä siitä, että olen täällä nyt.
Nyt kaiken syvällisemmän pohdinnan jälkeen, voin kertoa mitä
olen puuhaillut viime aikoina. Uusi vuosi siis ”tavattiin”, niin kuin
venäläiset puhuvat ja nyt eletään jo vuotta 2014 :o Uuden Vuoden kohtasimme
kotona perheen kesken, sillä niin kuin joulu Suomessa Uusi Vuosi Venäjällä on
perheen juhla. Valitettavasti host äiti ja pikkuveli olivat vähän kipeinä,
joten heidän osaltaan juhliminen oli aika rauhallista. Se ei kuitenkaan
latistanut ainakaan mun osalta tunnelmaa ja juhlimme sitten host isän kanssa
yömyöhään.
 |
| Host isoäiti kysy, että tekisinkö tollasen tortun uudeks vuodeks, ni minähän tein :) Päälle vielä kirjotin Hyvää Uutta Vuotta (tosin kirjotin sen ensin väärin, josta pikkuveli onneks huomautti) :D |
Perinteisesti yhdeksältä illalla 31.12 hyvästellään vanha vuosi ja
jokainen kertoo menneestä vuodesta. Tosin meillä kaikki olivat niin nälkäisiä,
että aloitimme syömisen jo aikaisemmin. Hieman ennen kahtatoista joka
tv-kanavalta tuli laskenta Uuteen vuoteen ja sen jälkeen pärähti soimaan
Venäjän hymni. Myös herra Presidentti sanoi sanansa televisiossa. Heti
kahdentoista jälkeen ryntäsimme yläkerran ikkunaan. Täällä kaupungin
ulkopuolelta katsoessa näkyi siis öinen kaupunki ja raketteja joka puolella
niin paljon kuin ehti katsoa. Oli kyllä ehdottomasti upea näky, valitettavasti
ei siitä varmastikaan olisi saanutkaan yhtä hienoja kuvia, mitä se oikeasti oli.
Siispä keskityin kuvaamisen sijaan katselemaan sitä, enkä kyllä ennen ole
nähnyt niin paljon raketteja yhtä aikaa! Olen nähnyt täällä jo niin paljon kaikkea, mitä en haluaisi koskaan unohtaa!
Yöllä sitten venäläinen joulupukki eli pakkasukko oli tuonut
muutaman lahjan kuusen alle, jotka me avasimme aamulla 1.1. Uuden Vuoden
jälkeen sitten vain rentouduimme ja vietimme aikaa perheen kesken. Oli mukavaa aikaa. Muutenkin
venäläinen Uusi Vuosi muistuttaa enemmän suomalaista joulua kuin mikään
venäjällä sanaan joulu liittyvä. Se johtuu kuulemma siitä historiasta ja jos en
nyt ihan väärinpäin muista, niin neuvostoaikoina kaikki kirkkoon liittyvä oli
kielletty ja siksi mm. kaikki kansainväliset jouluperinteet venäläiset on
liittäny uuteen vuoteen (esim. joulukuusi).
 |
| Annoin perheelle lahjaksi mm. Uno-kortit, joilla tuli kyllä kiitettävästi pelailtua uuden vuoden jälkeisinä päivinä |
2.pvä illalla yhdeksän aikaan lähin juna-asemalle ja
leirille. En ole ennen ollut junassa pitkiä aikoja, joten aluksi tuo venäläinen juna oli aika
shokki suoraan sanottuna. Viihdyin siellä loppujen lopuksi kuitenkin niin hyvin
ja nyt kauhea into matkustaa jonnekki kauas uudestaan! Matka kesti jotain 16
tuntia, mutta meni ihan todella nopeasti. Siellä oli sängyt, mutta ei mitään
ovia/hyttejä. Sellainen juna, missä on hytit, on vissiin yhden luokan parempi juna. Junia on
siis kolmenlaisia Venäjällä sikäli kuin olen ymmärtänyt: sellainen missä on vain penkit (nimitetään elektrizkaksi ei junaksi), tuo missä on sängyt ja sitten
sellainen missä on hytit. Venäläisestä junasta saat aina kuumaa vettä, sillä
eihän venäläinen nyt pärjäisi ilman teetä! Vessapaperia on kuitenkin parempi
varata itse mukaan, sillä sitä ei välttämättä junasta löydy.
Leiristä varmaan parempi, että kerron kuvien avulla enemmän
kun muutenkin tätä tekstiä jo niin paljon. Yhteensä leirillä oli 76
osallistujaa, mikä oli itse asiassa just hyvä määrä. Sochissa kun oli niin
valtavasti porukkaa, niin siellä joutui aina odottelemaan ym. Tuolla leirillä
oli siis vain osa, ne ketkä olivat sinne halunneet lähteä. Oli kyllä niin paras
leiri ikinä ja nää muut vaihtarit on niin kuin yksi mun perhe <3 Voronezh nyt ei sinällään ollu mikään Sochin vertainen paikka, mutta sen paikannimen tulen aina liiittämään tohon leiriin, joten mulle se on rakas paikka. Aina siis ne hienot kuvat jostain patasaista eivät välttämättä kerro sitä onnellisuudeen määrää. Kyllä mulle ainakin se on ne ihmiset!
 |
| Pidettiin oman kielemme tunteja muille. Se oli ihan kiinnostavaa, mutta sikäli harmi, että silloin kun minä pidän tunnit, niin en päässyt osallistumaan muiden kielten tunneille. Täällä on vaan vahvistunut ajatus, että haluan oppia lisää kieliä ja venäjää vielä paljon paremmin! |
 |
| Paljon tanssittiin |
 |
| AFS leirit koostuvat myös paljolti osin halauksista :D |
 |
| Ahahah, oli pakko ottaa kuva, koska toi hattu on just sitä, mitä mulle tulee stereotyyppisenä ajatteluna mieleen venäjästä :p |
 |
| Ihana italialainen vaihtari, jonka kanssa jaoin huoneen ja johon tutustuin vielä paljon paremmin leirin aikana. |
 |
| Kuvassa Chile, Italia x2, Australia, Italia ja Suomi |
 |
| Luntakin satoi yksi yö (loskaa) |
 |
| Jouluyönä vapaaehtoset tuli kirkuen herättämään meidät (vaikka harva oikeasti kuitenkaan nukkui) ja tehtiin sitten ennustuksia ym.) |
 |
| Yövyttiin siis jossain "hoitolassa" ja siihen hintaan kuului tommoset jotku ihme happikoktailit ja kans jossai suolahuoneessa oleilu (ehkä saan myöhemmin siitä kuvia tänne). Piti kuulemma tehdä hyvää. |
 |
| Kaikki innostu leikkimään loskalla, kun siitä sai kivasti tehtyä lumipalloja, heh. |
 |
| Saksalainen vaihtari, haluaisin myös opiskella saksaa, mutta ne äänteet pelottaa.. |
 |
| Puvustukset kuului illan ohjelmiin |
 |
| Jouluna meillä oli "jouluillallinen" (siis kun oli venäläinen joulu 7 tai 8 päivä) |
Rakkaudella
Nella
