Elisenvaaran nettilehtijuttu

Minun Suomen lukiollani on siis uusi nettilehti, jonne he kirjoittivat jutun minusta minun vastausteni perusteella: "Rohkea veto Venäjälle", joka löytyy osoitteesta
http://elvislehti.wordpress.com/2013/10/25/rohkea-veto-venajalle/

Olen tietysti iloinen, että ihmiset Suomessa ovat kiinnostuneita minusta, vuodestani ja Venäjästä. Haluan vaikuttaa suomalaisten ennakkoluuloihin ja mielipiteisiin Venäjästä ja venäläisistä niin paljon kuin vain mahdollista!

Ei muuta tällä kertaa :)

Rakkaudella
Nella

Всё будет хорошо

Tänne kuuluu tosi hyvää! Otsikon voisi kääntää vaikka "Kaikki menee hyvin" ja se oikeasti tuntuu kuvaavan niin hyvin tätä yleistä ajattelutapaa täällä. Vaikka oltaisiin jo myöhässä eikä tietoa miten jonnekin päästään, niin ei stressiä. Siinähän ehtii vielä vaikka rauhassa teetä juomaan! Täällä koska kaikki tuntuvat ajattelevan niin, se oikeasti toimii. Mun spontaaniuskin taas tuntuu aina olevan suunniteltua. Ajattelen eri vaihtoehtoja aina joka kantilta ja joka asiaan varasuunnitelman.. :p 

          Tämä kävi hyvin ilmi varsinkin, kun pelasin shakkia host isäni kanssa: Minä mietin aina tarkkaan mitä liikutan ja mitä sitten voisi tapahtua tai jos meneekin näin niin mitä sitten voisi tapahtua. Minulla siis kesti aina kauan omalla vuorolla, kun taas host-isä pystyi tekemään hyviä päätöksiä nopeasti - liikoja miettimättä. Häntä alkoi selvästi turhauttaa mun vitkastelu, mutta kun minä yritin olla miettimättä liikaa, meni siirrot ihan pieleen. Lopulta isä sanoi: "No, jos vain sovitaan, ettei kumpikaan voittanut" :D

 

Lisäksi täällä alkaa nyt jo todella ymmärtää enemmän näiden ajattelua ja malleja, jotka me helposti tuomitaan omista lähtökohdistamme. Esimerkiksi naisten ja miesten roolit täällä sekä homojen asema ovat ihan erilaisia kuin Suomessa. Yritän kovasti ymmärtää mielessäni arvostelun tai puolustelun sijaan ja alankin pikkuhiljaa tajuta yhä enemmän miksi asiat ovat täällä niin kuin ovat.

Tällä hetkellä siis täällä menee tosi hyvin. Vielä kun saisin sen persoonallisen lukujärjestyksen kouluun niin olisin superonnellinen. Loputtomat fysiikan ja matikan tunnit alkaa jo tursuamaan päästä, vaikka siellä en mitään ymmärräkään. Pystyisin nyt jo oikeasti omasta kokemuksestani luettelemaan vaihtovuoden etuja ja hyötyjä, vaikka kuinka paljon.

          Kaikki täällä on erittäin hyvin: perheessä olo tuntuu jo tosi kotoisalta; tiedän mitä täällä voi tehdä, jos on tylsää; alan tuntemaan kaupunkia ja osaan suunnistaa yksin; suhteet muihin ihmisiin ovat jo tosi vahvoja ja lisäksi olen löytänyt yhden todella samanhenkisen, venäläisen kamun (joka ei harmi kyllä ole samassa koulussa kuin minä ja asuu kaukana), mutta jonka kanssa olo on enemmän kuin suomalaisten ystävien kanssa. Ei tarvitse koko ajan miettiä mitä voisi sanoa, vaan koko ajan tulee jotain mieleen mitä haluaa kertoa. Hän osaa todella hyvin englantia ja aluksi puhuimmekin englantia, mutta nyt keskustelut sujuvat jo aina venäjäksikin :)

Kielen suhteen ei ole tapahtunut mitään suurempia, mutta se alkaa oikeasti jo sujumaan tosi hyvin! Kävin myös mun lempivapaaehtoisen kanssa kirjakaupassa ostamassa mulle venäjänkielistä luettavaa. En ymmärrä lukiessa juuri mitään, mutta aina ymmärrän sen verran sanoja sieltä täältä, että ymmärrän suurinpiirtein mitä tapahtuu tai mitä he tekevät kirjassa. Venäläiset s-kirjaimet ja verbit tuntuu ainakin tällä hetkellä kaikkein vaikeimmilta, koska niitä ei suomen kielessä ole. En osaa lausua näitä suhuäänteitä ja verbien kanssa pitää miettiä niin montaa asiaa: kuka tekee, keskitytäänkö lopputulokseen vai onko tekeminen prosessi, tehdäänkö monta kertaa vai kerran, miten jne. Kaikki sanovat, että osaan jo todella hyvin venäjää, mutta ymmärrän paljon enemmän mitä pystyn itse vielä sanomaan. Keskustelut ovat jo monimutkaisemmista asioista ja siksi usein turhauttaakin, kun en osaa sanoa mitä haluan tai siten miten haluan.

          Vaihtareiden venäjän tunnit eivät ole minulle usein kovin hyödyllisiä, koska siellä käydään vielä niitä perusasioita läpi, jotka minä jo olen opiskellut. Välillä opiskelen venäjää kaksistaan vapaaehtoisen kanssa ja nelosluokan venäjän tunnit (heidän äidinkielen tunnit) ovat myös usein hyödyllisiä minullekin.

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään ihmeempiä. Olen käynyt koulussa ja venäjän tunneilla, istuskellut mun kaverin kanssa kahviloissa, ollut pelaamassa jalkapalloa host-isän kanssa, juonut paljon teetä ja kärsinyt myös kylmästä. Jos aurinko ei paista ja on kylmä tuuli, niin täälläkin välillä kylmä! Varsinkin iltaisin ja aamuisin näillä varusteilla.. Pitäisi käydä ostamassa lämpimämpi talvitakki ja paksummat sukkahousut sekä lisäksi uudet talvikengät.. Ostin meinaan täältä ja yhdet, mutta ne on niin huonolaatuiset, että on nyt jo ihan rikki. On ikävä sitä, että voi mennä kouluun housuissa :D 

Aikaisin perjantaina 1.11 koittaa odotettu lähtö AFS:n leirille Sochiin!! Oon niin innoissani, koska vahtareiden kanssa on aina hauskaa ja lisäksi nään Tiinan, toisen suomalaisen vaihtarin ekan kerran sen jälkeen kun yhdessä saavuttiin Venäjälle! Mein pitää olla rautatieasemalla 5.45 ja tää mein lautta alkaa kulkemaan vasta kuudelta ni nukun todennäköisesti edellisen yön vapaaehtoisen luona. Takaisin tullaan 5.pvä ja voin varmaan nukkua sen yön yhden tervetuloperheen luona, joka asuu rautatieaseman lähellä. Saavutaan Krasnodariin vasta ennen puoltayötä, joten lautta ei taaskaan kulje :) Toki autolla pääsee kaupunkiin kaukana olevan sillan kautta, mutta perheelläni täällä kun ei ole toimivaa autoa. Eikä minua kyllä haittaa nähdä hiukan muitakin perheitä vaihtelun vuoksi. Tämä tosin on vain alustava suunnitelma ja nyt on vasta sunnuntai, joten ei mitään hajua, miten suunnitelmat tulee vielä menemään :D

          Sochista toivottavasti otan paljon kuvia!

Rakkaudella

Nella

P.s Mulla ei taaskaan ole mitään uusia kuvia kamerassa, mutta katson jos kännykästä löytyy myöhemmin jotain kivoja kuvia :)

Лицейский бал

Tänään mulla vielä ihana kampaus muistona eilisestä, joka oli onneksi aamulla vielä suhteellisen hyvässä kunnossa :) Maanantaina meillä oli siis 'lyseon tanssiaiset' (otsikon suomennos) ja viime päivinä aika on siis kulunut siihen. Ensin harjoituksiin, sitten mekon ja kenkien ostamiseen sekä tietysti itse tanssiaispäivään. Viime päivien tapahtumat kuvaavat varmaan aika hyvin elämääni täällä, joten haluan kirjoittaa niistä tänne hiukan tarkemmin kuin yleensä (toisin sanoen tulee varmaan pitkä postaus).

 Lauantaina mulla ei ollut vielä mitään valmiina enkä osannut tanssiaskeleita. Sitten kun olin vielä väärään aikaan koululla lauantaiaamuna (kiitos mun tanssiparin), niin stressi kävi liian suureksi. Ennen sitä onnistuin vielä vakuuttelemaan itselleni, että kaikki menee vielä hyvin, mutta tuolloin en enää pystynyt. Alkoi vaan ahdistaa koko tilanne ja kyyneleet virtaamaan. Päivä aikaa tansseihin, eikä vielä mitään! Suomessa kun joillain on nyt jo mekko/puku valmiina helmikuussa oleviin wanhoihin..
          Lähdin kävelemään kotiin koululta, vaikka tiesin, etten ehdi olla siellä kauaakaan, kun yhdeltä oli oikeasti harjoitukset ja minun piti olla takaisin koululla. En vain tiennyt mitä muutakaan tehdä. Kävelin siis kotiin itkien vajaa neljä kilometriä ja tekstailin samalla suomalaisten ystävien kanssa, jotka saivat mut tuntemaan jo hiukan paremmaksi. Kotona sitten söin ja host-isäkin vakuutteli, että kyllä kaikki menee hyvin. Minä sen sijaan jankkasin, etten tiedä mitään ja en ymmärrä mitään (jota keskustelua muuten kävin venäjäksi kaiken ymmärtäen). Kotona ehdin viettää vain noin puolisen tuntia ja lähtiessä olo ei ollut vieläkään kovin hyvä. Olin kyllä tipalla heittää hanskat tiskiin koko tanssiaisten suhteen.
          Matkalla takaisin kouluun päätin sitten toden teolla ryhdistäytyä ja neljän kilometrin aikana ehdin ajatella paljon sekä saamaan naaman takaisin normaalikuntoon. Lopulta koko tilanne alkoi huvittamaan minua. Yleinen vastaus kysymykseen "Why Russia?" on meinaan ollut "Because I wanted something completely different" ja sitten täällä itken kun on niin erilaista ja vaikeaa :D Tää ajattelutapa etenkin ajankäytön suhteen vaan ajaa mut välillä hulluuden partaalle, vaikka yritän kovasti olla stressaamatta. Se on vaan niin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Kaiken vielä kruunasi se, kun AFS:n vapaaehtoinen soitti minulle, että sunnuntain retki luontoon on peruttu. Vastasin siihen vaan nauraen, että olisihan se pitänyt arvata.

Tanssiharjoituksissa huomasin, että eivät muutkaan vielä osanneet tanssikuvioita, vaikka he sentään ymmärtävät selityksetkin. minun taas piti aina vain matkia muita ja yrittää pysyä perässä. Harjoitusten jälkeen menin host-isän kanssa erään naisen luo vuokraamaan mekkoa. Sieltä sitten löysinkin ihanan mekon tuhannella ruplalla :) Käytiin vielä lauantaina etsimässä vaaleita kenkiä, mutta sanoin sitten, että voinhan etsiä niitä sunnuntaina, kun retki kuitenkin oli peruttu. Sunnuntaina sitten löysinkin ihanat kengät vajaalla tuhannella ruplalla!
          Kenkien löytämisen jälkeen näin sitten sattumalta japanilaisen vaihtaripojan ostoskeskuksessa. Hän odotteli paria venäläistä kaveriaan ja siinä jutellessamme he ehtivätkin jo ilmestyä paikalle. Liityin sitten heidän seuraansa ja he olivat menossa japanilaiseen ravintolaan syömään. Oli muuten hyvää! Sen jälkeen kävimme vielä keilaamassa.
          Aikaisemmin olin kysellyt äidiltä, missä voisin laitattaa hiukset, kun en niitä itse osaa niin nätisti laittaa kuin halusin ja täällä ei nyt oikeen ole ketään omaa tuttua, kuka olisi niitä voinut laittaa. Illalla äiti sanoi, että oli varannut mulle ajan tän meidän kylän kampaajalta. Maanantaiaamulla suuntasin sitten sinne. hiukan pelotti mitä siitä tulee, kun en osaa selittää mitään. Kahden tunnin kuluttua minulla oli ihana kampaus ja mukava kampaajanainen vielä heitti minut autolla lautalle, jotta en myöhästyisi! Tuhannella ruplalla sain siis kampauksenkin :D Ihanan kampauksen, mekon, kenkien ja naapurilta saatujen korujen kanssa matkasin sinne tanssipaikalle.
          Kenraaliharjoitukset olivat aika katastrofi, eikä monikaan vielä tiennyt mitä piti tehdä milloinkin. Vielä tansseissakaan hommat eivät menneet ihan pilkulleen, mutta ei kukaan niistä tuntunut kummemmin stressaavan. Musta tuntuu, että mokailin ihan kauheesti ja säntäilin sinne tänne ja tunnuin unohtavan senkin vähän niistä tansseista, minkä osasin. Salaa olin ihan onnellinen siitä, etteivät kaikki muutkaan muistaneet askeleita :D Kuitenkin se on nyt ohi ja kaikesta huolimatta oli ihana prinsessapäivä. Enkä voisi olla tyytyväisempi itseeni, kun kaikesta huolimatta en luovuttanut :) Tänään käytiin vielä palauttamassa mekko.

Mun tanssipari

Kaikkea hyvää sinne!

Rakkaudella
Nella

P.s Julkaisen tämän tekstin ensin ja yritän sitten lisäillä muutamia kuvia, koska host-äiti varmaan tarvitsee nettiä jossain vaiheessa. Siten saan sentään julkaistua tämän tänään ja voin lisäillä kuvia myöhemmin. Ongelmana vaan, että haluaisin lisätä tänne niin paljo kuvia, mutta lataaminen kestää yleensä tuhottaman kauan.

С днём рождения

Jäin tänään kotiin rentoutumaan, kun on ollut niin paljon kaikennäköistä tässä, että eilen olin todella väsynyt. Host isä sitten ehdotti, että jäisin kotiin rentoutumaan tänään ja ajattelin sen olevan ihan hyvä idea, koska viikonloppunakin on ohjelmaa. Muutenkaan koulunkäynti ei tällä hetkellä kauheasti kiinnosta. Kuitenkin Suomessa joudun uusimaan tämän vuoden, eikä mistään fysiikan opiskelusta täällä ole mulle yksinkertaisesti mitään hyötyä (terkut äidille ja ukille) ;) Toivon koulumotivaation parantuvan, kun mulle tehdään persoonallinen lukujärjestys ja saan hiukan valita mitä haluan opiskella täällä. Tällä hetkellä kun mulla on tuhottoman paljon fysiikan ja matikan tunteja.. 

  Eilen oli mun host isän syntymäpäivä ja täällä oli taas sukulaisia kylässä :)

Nämä valmistaa aina synttäreiksi kauheesti suolasta ruokaa ja lisäks vaan joku makea kakku. Meillä harvemmin oikeen ruokaa synttäreillä tarjoillaan, vaan enemmän kaikkea makeeta. Autoin valmistelemaan ruokia ja taisi löytyä syy, miksi mun vyötärönympärys tuntuu kasvavan täällä.. Oli eka kerta ku koskaan nään kenenkään raastavan voita majoneesisalaattiin... Oli kyllä hyvää salaattia :D

Host isä ja nuorempi pikkuveli :)

Sukulaisia ja naapureita + innostunut pikkuveli sohvalla 

 Kun siinä oltiin syöty ja juteltu, niin isoisä sanoi, että onpas tylsää kun vaan jutellaan ja syödään. Haki sitten harmonikan ja alkoi sillä soittelemaan ja isoäidit alkoi pistämään jalalla koreaks! Eipä oo tommosta kyllä mun Suomen sukujuhlissa koskaan käyny :D

Rakkaudella

Nella

Valssin askeleita

En oikeen jaksa päivittää blogiani kovin usein, vaikka tiedän, että jotkut ainakin aina sitä kovin odottavat. Ensinnäkin en jaksa viettää kauheasti aikaa iltaisin tietokoneen ääressä kirjoittamassa suomeksi. Kun koko ajan käyttää vain venäjän kieltä, kaikki on paljon yksinkertaisempaa. Kun siihen lisää suomen ja englannin niin kaikki kielet alkaa mennä ihan sekaisin päässä. Suomessa halusin kirjoittaa blogiani englanniksi, koska silloin piti kääntää vain suomesta englanniksi. Täällä taas englannista suomeksi, suomesta venäjäksi, venäjästä suomeksi, englannista venäjäksi (puhumattakaan siitä, että ruotsi on jo painettu syvälle mielen uumeniin).. Siksi vaihtaritkin sanovat, että on hyvä laittaa säilöön muut kielet ja keskittyä venäjän kieleen. En siis todellakaan halua unohtaa muita kieliä, vaan täällä ollessani haluan vain todella oppia hyvin venäjän kielen. Vuoden jälkeen ehdin kuitenkin palautella niitä muita kieliä takaisin mieleen.
          Välillä tuntuu, että ei vitsit, ymmärsin kaiken mitä joku sanoi, mutta taas välillä ei ymmärrä yhtään mitään. Olin elokuvissa äidin, isän ja nuoremman veljeni kanssa katsomassa Stalingradin. Sen jälkeen hiukan alkoi masentaa, kun en ymmärtänyt koko elokuvan aikana juurikaan mitään, mutta kyllä uskon, että kielitaitoni on nyt jo parantunut. Yritän opiskella venäjää paljon ja yleensä koulussa, kun en ymmärrä tunneilla mitään, teen venäjän läksyjä, käännöksiä tai yritän opiskella sanoja :)

Lisäksi en oikein aina tiedä mitä kertoa tai jaksa kirjoittaa. Tosin kyllä sitä tekstiä aina tuntuu tulevan kun vaan jaksaa ja on aikaa kirjoitella. Täällä tätä arkea kanssa eletään. Nyt en ole ottanut juurikaan valokuvia, kun kaikki on juuri ollut tätä tavallista elämää täällä. Tosin tajusin, että syksy täällä on ollut todella kaunis ja olisin halunnut ottaa siitä kuvia, mutta nyt alkaa olla jo liian myöhäistä, koska melkein kaikki lehdet ovat jo pudonneet puista! En edes oikein muista mitä kaikkea olen tehnyt viime aikoina. Päivät täällä tuntuvat kuluvan nopeasti. 21.10 eli ensi viikon maanantaina mun koulussa on lyseon tanssiaiset, joihin tietysti halusin osallistua. Se ei ole pakollinen ja vain osa osallistuu.
           Yhtenä koulupäivänä oltiin koko päivä harjoittelemassa ja sitten koulun jälkeen on ollut harjoituksia. Siellä tanssimme kolme tanssia: valssia, polkkaa ja bolognesea, jos olen oikein ymmärtänyt, kun en mikään tanssin mestari ole. Valitettavasti tanssiparinikaan ei ole, mutta olen varma että ne valssin pyörähdyksetkin tulevat vielä sujumaan! :D Olen myös yrittänyt etsiä mekkoa, mutta toistaiseksi ei ole vielä sopivaa löytynyt. No mikäs kiire tässä vielä on, 4 päivää vielä tansseihin ;) Kengätkin varmaan pitäisi ostaa.. No onneksi olen alkanut hiukan enemmän omaksumaan tämän rennomman elämänasenteen, kyllä kaikki kuitenkin järjestyy!

Tästä kirjoittamisesta haluan sanoa, että pahoittelen kaikista virheistä. Täällä ei tosin päde samat äidinkielensäännöt ja se mikä suomessa on oikein, on täällä väärin. Suomessa opettajat aina alaluokilla painottivat, että piste on lauseen merkki, eikä sitä laiteta yhden tai kahden sanan perään - tai varsinkaan otsikkoon! Täällä taas aina pitää laittaa piste, vaikka kyseessä olisi yhden sanan otsikko (tietokonetekstissä, saduissa ym. ei tosin aina ole . Siitä sen huomaa, että mikä on normaalia ja oikein Suomessa, ei välttämättä ole oikein täällä.

Yhtenä päivänä olin kahden muun vaihtarin kanssa esittelemässä AFS:a ja meidän maitamme jossain todella fiinissä koulussa. Minun tarvitsi esittää passin kopio päästäkseni kouluun sisälle! Se oli ilmeisesti jokin yksityiskoulu. He halusivat koulussa, että puhumme englantia ja sepäs sekoitti minun päätäni, kun ei ollut pitkään aikaan todella kunnolla puhua englantia! Venäjä ja englanti menivät välillä sekaisin ja unohdin sanoja kuten mikä on Ruotsi englanniksi. Tiedän sen todella hyvin, mutta esitelmää pitäessäni muistin mikä Ruotsi on suomeksi, venäjäksi ja jopa ruotsiksi, mutta englanniksi en sitten millään.
          Aamulla, kun minun piti olla koululla nro.23 klo. 7.50, minulla oli suuria ongelmia venäläisen, julkisen liikenteen kanssa! Ensin päästyäni kaupungin pysäkille odotin marsrutkaa nro.15 tunnin, eikä sitä lopultakaan näkynyt. Tunnin odottamisen jälkeen otin sitten toisen numeron ja matkasin kadulle, josta pääsin raitiovaunulla. Yhteensä matkaan kului ehkä 2,5-3 tuntia! En vieläkään voi ymmärtää miten siihen pystyi kulumaan niin kauan.. No lähinnä tilanne alkoi huvittamaan minua, sillä en muista, että olisin koskaan ollut mistään yli tunnin myöhässä.

No, kyllä mulla näköjään sanottavaa riittää :D Kuitenkin siitä pitkä aika, kun viimeksi kunnolla kirjoittelin. Pahoittelen, ettei kuvia ole, mutta ehkä myöhemmin voin yrittään lisätä jotain vanhempia kuvia, mitä en ole onnistunut lisäämään aikaisemmin.
  Hyvää syysloman jatkoa sinne kylmään Suomeen! Täällä ilmeisesti loma ensi kuun alussa, 10 päivää. 1.-5.10 menen Sochiin vapaaehtoiselle AFS:n järjestämälle leirille. Odotan sitä kyllä innolla :))

Rakkaudella
Nella

P.S Kyllä musta varmaan venäläinen saadaan, kun tätäkin tekstiä kirjoittaessa piti kaksi kertaa hakea teetä, kun teki niin paljon mieli ;)

Lisäys 18.10 Tässä jotain hiukan vanhempia kuvia:

Шашлик (shashlik) Yleensä en kauheasti tykkää lihasta, mutta toi on kyllä hyvää :))

Osa mun luokasta

 Oltiin toisessa koulussa Dinskayassa ja sain muutaman kuvan sieltä yhdeltä tytöltä:

Leivän ja suolan tarjoaminen on ilmeisesti venäläinen tapa toivottaa tervetulleeksi. Tämä oli jo toinen kerta, kun saimme tämän kokea.

Kuva, kun oltiin isän kanssa katsomassa jalkapalloa. Silloin oli kyllä kylmä, kun oli jo myöhäinen ilta ja sateinen keli! Tosin katsomo oli kyllä täydenmpi kun tässä kuvassa näyttää, koska suurin osa saapui vasta hiukan jälkeen kun ottelu oli jo alkanut.. Kuten venäläiset aina tuntuvat saapuvan! 

Tämä ja alempi kuva pikkuveljeni 7-vuotissyntymäpäiviltä. Annoin sille lahjaksi tuon tikkarin :D 

Kuvassa on molemmat pikkuveljeni, äitini, isoäiti ja isoisä, isän täti ja setä, sekä ihan oikealla kotona asuva isoäiti :)

Kuvia kännykästä

Täällä taas aurinko paistaa ja on melko lämmintä :) Tuntuu hassulta, että nyt on lokakuu! Täällä oli jo melko kylmää ja sateista ja paikallisten mukaan sellainen keli on yleensä talvella. Mikäköhän tätä syksyä täällä mahtaa vaivata?
  Ajattelin nyt kuitenkin laittaa muutaman kuvan kännykästä, kun aina ei ole kameraa mukana. Osa kuvista siis otettu aika kauan aikaa sitten.
  Yritän pian kirjoitella koneella lisää. Hyvää syyslomaa sinne! Täällä ei syyslomaa ainakaan vielä näy. Mielestäni joku sellainen täälläkin on, en ole vaan varma milloin.

Rakkaudella
Nella

Full Post Arrival Orientation

Olin katsomassa torstai-illalla jalkapalloa host-isäni kanssa. Sää oli kylmä ja sateinen, mutta mieli aurinkoinen! Tosin paikallinen "Kuban"-joukkue hävisi ottelun, mutta eipä siitä sen enempää. Lopulta housuongelman suhteen päädyin sitten hakemaan farkkuni ulkoa narulta. Sateisesta ilmasta huolimatta ne eivät olleet enää juurikaan märät ja kuivasin ne föönillä ennen lähtöä :))

Perjantaista sunnuntaihin olin siis orientaatio-leirillä. Siellä oli tämän, Krasnodarin alueen, kaikki vaihtarit sekä vapaaehtoisia. Leiri oli mahtava, mutta myös erittäin hyödyllinen (vaikka sää olikin siellä kylmä ja sateinen)! Siellä tajusin monia asioita ja tutustuin entistä paremmin muihin vaihtareihin ja vapaaehtoisiin. Keskusteltiin paljon ja jaettiin kokemuksia. Puhuttiin myös paljon kulttuurista ja täällä vietetyn ajan jälkeen niitä kulttuurihöpinöitä oikeasti ymmärtää paljon paremmin. Suurin ahaa-elämys minulle oli ehkä suomalaisen ja venäläisen kulttuurin erotteleminen. Täällä asiat näyttävät ehkä hieman samanlaisilta kuin koti-Suomessa ja siksi minun onkin vaikea ymmärtää, että ne ovat erilaisia. Pintapuolinen kulttuuri siis ei ole niin erilainen (verrattuna esimerkiksi johonkin Aasian maihin), mutta ihmiset, tavat ja erityisesti ajattelutapa on hyvinkin erilainen. Ennen orientaatiota en ehkä tajunnut, että niin moni asia oikeasti on kulttuurisidonnaista vaan tietysti kohtaan niitä omista lähtökohdistani.

Jokainen kieli piti lyhyen 'oppitunnin'

Itsekin sain oman nimeni thaiksi ja japaniksi käteeni :)

Nyt olen kuitenkin taas kotona - väsyneenä, mutta onnellisena!

Rakkaudella

Nella

Elämää ei sen enempää

Viime lauantaina tosiaan oli kuin olikin piknik. Syötiin, juteltiin ja pelailtiin lento- ja jalkapalloa puistossa. Päivä oli "Kaupungin päivä". Krasnodar ilmeisesti täytti vuosia tai jotain, en ole ihan varma, eikä isäntäperheenikään oikein tiennyt. Piknikin jälkeen kävin myös jonkinlaisessa eläinpuistossa, joka sijaitsi siis samassa puistossa. Illalla kävin vielä äidin ja isän kanssa jossain pienemmässä elokuvateatterissa katsomassa lyhytfilmejä, koska siellä oli yksi suomalainen ja he halusivat siksi mennä sinne.

Alkuviikosta oli taas normaalisti koulua. Tosin välillä skippaan ekan tunnin ja mene vasta toiselle, koska se on paljon miellyttävämpi perheelleni.. Eikä minuakaan kyllä haittaa yhtään nukkua hiukan pidempään. Täällä on siis remontti kesken ja osa perheestä nukkuu keittiössä (täällä on kyllä todella isot huoneet) ja jos siis menen jo ensimmäiselle tunnille, niin hekin joutuvat heräämään aikaisemmin. Venäjän kieli on kyllä ihanaa, mutta välillä vaan alkaa turhauttaa, kun ei ymmärrä mitään. Lisäksi vaatii kauheasti energiaa koko ajan yrittää ymmärtää ja puhua vieraalla kielellä. Täytyy kyllä sanoa, että varsinkin perheeni kanssa olen jo oppinut kommunikoimaan hyvin. Ehkä se johtuu siitä, että he ovat oppineet kommunikoimaan minun kanssani ja tietävät miten selittää asiat niin, että ymmärrän. Äiti aina auttaa minua venäjän läksyissä ja minä taas autan häntä suomen opiskelussa. Se on kyllä vaikeaa, koska en minä osaa suomen kielioppia! Tiedän vain mikä on oikein ja mikä väärin kuulemisen perusteella, enkä osaa perustella miksi näin on :p

Huomenaamulla lähden AFS:n orientaatioleirille viikonlopuksi. En oikein tiedä mitä siellä on tai ketä vaihtareista sinne tulee, mutta tiedän tapaamispaikan ja kellonajan, joten niillä mennään. Nyt pitäisi vielä pakkailla, mikä on tosin vaikeaa, koska en tiedä mihin pakkaan. Minulla on vain nuo matkalaukut, jotka otin Suomesta ja pakko kai käyttää tuota pienempää, vaikka se ei olekaan kaikkein käytännöllisin.. Illalla olisi tarkoitus myös mennä katsomaan jalkapalloa isän kanssa. Mietin vaan, että mitä laitan päälle, koska sää täällä on ollut viime päivinä kylmä ja sateinen.. ja molemmat pitkät housuni kuivumassa (mukana siis farkut ja kollarit). Pakko kuitenkin kehitellä jotain lämmintä, koska on taas ollut pientä flunssanpoikasta tässä. 

Lopuksi vielä pitää sanoa, että yritin tehdä täällä suomalaista pannukakkua. Lopputulos ei tosin (kiitos perheen kaasuhellan) ollut kovin kotoinen. Pannari oli siis uunissa yli tunnin verran, mutta oli silti hieman raa'an oloinen! Suomessa olen tottunut siihen, että leivonnaiset sun muut ovat valmiita kun ne ovat pinnalta ruskeita. Vaan kaasu-uunissahan lämpö tulee alhaalta ja paistopinta siis alapuolelle. Ehkä vielä jossain vaiheessa oppisin käyttämään paremmin tuota kaasuliettä.

Rakkaudella

Nella