Elämä on

Tänne ei mitään erikoista ihmeempää :) Nyt taas tosi hyvällä mielellä, vaikka muutama päivä meni hiukan apeammalla mielellä. Sitten lueskelin juttuja netistä suomeksi, kuuntelin suomalaista musiikkia ja juttelin perheen sekä parhaimpien kavereiden kanssa. Tajusin, että mulla on hyvä elämä Suomessa, mutta en mä vielä sinne haluaisi takaisin tulla. Kyllä se kaikki siellä mua odottaa kun tulen takasin. Saan hengata kavereiden kanssa, viettää aikaa Suomen perheen ja sukulaisten kesken, tehdä tarpeekseni koulujuttuja ja osallistua harrastuksiini niin aktiivisesti kuin haluan! Kyllähän minä sen olen koko ajan tiennyt, mutta sen vasta jotenkin todella vasta tajusin.

Vanhemman pikkuveljen synttärit

Muutenkin tämä vuosi on jotain sanoin kuvailematonta. Täällä oppii, tuntee ja tajuaa asioita, joita ei voi selittää muille, vaikka haluaisi. Ne, todella ymmärtääkseen, täytyy kokea itse. Minäkin luin paljon vaihto-vuodesta ennen lähtöäni, mutta vaikka kuinka valmistautuu, ei sitä silti ymmärrä ennen kuin on itse siinä tilanteessa. Lauantaina italialainen kolmen kuukauden -vaihtari lähtee takaisin Italiaan :o Se oli mun kanssa samassa koulussa, mutta ei juurikaan nähty yleensä koulupäivien aikana eikä muutenkaan olla kauhean läheisiä. Tuli vaan itelle sellanen olo, että onneksi mun en vielä tarvitse palata takaisin! Täällä on vielä niin paljon kaikkea mitä haluan tietää ja oppia.

Tietysti kun täälläkin on tätä arkea, niin ei se aina mitään todella hauskaa ole. Aamuisin täytyy herätä kouluun niin kuin Suomessakin ja vieläpä kävellä kouluun. Siksi on hauskaa, kun tapahtuu jotain arjesta poikkeavaa tai arki itsessään on mielenkiintoisempaa kuin yleensä. Tänään olin yhdellä toisella koululla (n. 49) venäjän tunnilla. Kukaan muu vaihtari ei tunnille sitten ilmaantunut, joten sain ihan yksityisopetusta :D Tämä meidän venäjän opettaja on muutenkin ammatiltaan opettaja kyseisessä koulussa (kaikki meidän venäjän opettajamme työnskentele opettajina) ja hän pyysi minua heidän kouluunsa, jos oikein ymmärsin, pitämään enkun tunteja. Lupasin sitten heti huomenna mennä sinne.
          Oli ihan hauskaa, kun voi noin vain lupautua johonkin, eikä tarvitse katsoa kalenteria ensin! Ensin meinaan itselle tuli ajatus, että pitää tarkistaa mitä suunnitelmia huomiselle on, kun opettaja kysyi minua. Sitten tajusin, että eihän mulla melkein koskaan mitään ihmeempiä suunnitelmia seuraavalle päivällä ole, enkä kalenteria täällä edes omista. Se on kyllä samalla varmaan vaikeimpia asioita täällä, kun Suomessa olen tottunut suunnittelemaan kaiken pieniä yksityiskohtia myöten (läheisimmät tietävät, että mulla on kalenteri aina täynnä suunnitelmia) :p

Haluisin just enemmänki kuvia mun arjesta täällä, mut ei niitä vaan tule oikein koskaan otettua.. Tässä kuitenkin yksi, kun pelaan shakkia mun ihana pikkuveljen kanssa keittiössä :D Tosin ei sitä silloin oikein strategiapeliksi voi kutsua ;)

Pitää oikein miettiä, mitä muuta olen täällä taas touhunnut. Olen oppinut nauttimaan enemmän siitä, ettei mun tarvitse (enkä edes pystyisi) olla hyvä oppilas koulussa. Venäläiset pikkuveljeni ainakin tuntuvat olevan hieman kateellisia, että voin ottaa koulun täällä rennommin. Tietysti venäjän läksyt teen (ainakin useimmiten) ja varsinkin neljännen luokan läksyihin multa menee paljon aikaa.
          Lisäksi olen nukkunut paljon! Tuntuu, että täällä tarvitsen aina tosi paljon unta. Käynyt fintes-klubilla, jonne siis ostin kortin vaihtoni loppuajaksi. Tosin pilates ja aerobic olivat mulle ehkä hiukan pettymys, kun tykkäsin siitä zumbasta siellä klubilla niin paljon. Pilateksessa varsinkin olisi pitänyt vain kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan, mutta mulla meni niskat jumiin; kun yritin siellä kurkkia aina mitä pitää tehdä xD Eilen myös poljin polkupyörällä nuoremman pikkuveljen kanssa isöäidin ja isän luokse maitoa hakemaan. Tuntuu, että täällä, varmaan neuvostoaikojen takia, ollaan vähän "jäljessä" monissa asioissa. Ainakin äiti ja mummi sieltä Suomesta aina toteavat: "Tuokin on niin kuin täällä Suomessa joskus kauan aikaa sitten oli!" Isoäidin luona on siis lehmä ja muutenkin täällä tunnutaan käyttävän enemmän kunnon lähiruokaa.

Lopuksi vielä tärkeä uutinen! Pankkikorttini (toinen niistä) löysi vihdoin tiensä perille. Uskoni venäläiseen postiin ei silti ole kovin luja.. Lisäksi tännepäin on hankala lähettää mitään, koska kotona ei ole postilaatikkoa eli jos jotain mulle tulee, pitää se hakea postista. Ongelmahan on se, että paikallinen postikonttori toimii suoraan sanottuna huonosti enkä voi tietää että milloin joku lähetetty asia on saapunut perille. Pankkikortinkin takia saivat kaikki mun perheestä rampata tuolla postikonttorissa varmaan miljoona kertaa -_- Vielä en ole kokeillut toimiiko posti paremmin sinne Suomeen päin, jos lähetän jotain Krasnodarin postikonttorista.

Rakkaudella
Nella

Yksi kerta luulin jo saaneeni ladattua tänne kuvia kännykästä, mutta turha toivo.. Harmittaa vaan, kun tämä kaikki olisi paljon mielenkiintoisempaa kuvien kera! :/ Onneksi kaksi kameralla otettua julkaisukelpoista sentään löysin!